Toisin kuin äkkipäätä luulisi, sanonta ei alkuaan ole viitannut talvisaikana tavallisiin pipoiksi nimitettyihin päähineisiin.

Pipa tai pipo on suomalaisessa kansankielessä merkinnyt puusta valmistettua keilaa, siis kartion muotoista puukappaletta, jollaiset olivat ennen tavallisia leikkivälineitä. Pipot asetettiin riviin, ympyrään tai muuhun sopivaan muodostelmaan, ja sitten niitä yritettiin kilpaa heittää kumoon puukapulalla eli kartulla. Sanonta on syntynyt, kun ihmisryhmää on verrattu pelin alkuasetelmaan. Päähineen nimeksi pipo on siirtynyt sen perusteella, että tyypillinen vanhan ajan pipolakki oli keilan eli pipon muotoinen.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2013

Vastaaja:


Kaisa Häkkinen


suomen kielen professori


Turun yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla