Länsi-Euroopan kielten kirjoitusjärjestelmät kehitettiin keskiajalla yleensä latinan kirjaimiston pohjalta.

Latinassa ei kuitenkaan ollut tarjolla merkkejä kaikille muissa kielissä esiintyville äänteille, joten niiden merkitsemisessä oli turvauduttava kirjainyhdistelmiin. Etenkin germaanisissa kielissä alettiin ä- ja ö-äänteiden merkkinä käyttää kirjainyhdistelmiä ae ja oe.

Näitä käytetään vieläkin, jos pisteellisiä kirjaimia ei syystä tai toisesta ole käytettävissä. Esimerkiksi suomalainen nimi Hämäläinen on kansainvälisten urheilukilpailujen tekstityksissä saattanut muuttua muotoon Haemaelaeinen.

Keskiajalla kirjainyhdistelmiä kirjoitettiin käytännössä monelle eri tavalla, ja yksi tapa oli merkitä lisämerkkinä toimiva e-kirjain pienikokoisena a:n tai o:n yläpuolelle. Näin saatiin riville mahtumaan enemmän tekstiä, ja kallista paperia säästyi.

Jos esimerkiksi Mikael Agricolan teoksia lukee tarkalla silmällä, voi nähdä tällaisen pienen e-kirjaimen toimittamassa pisteiden virkaa. Käsin kirjoitettaessa e saatettiin pyyhkäistä rivin yläpuolelle niin suurpiirteisesti, että siitä erottui vain pari pistettä. Näin myös kirjainten päälle tulevat pisteet saivat saman merkityksen kuin alkuperäinen e-merkki.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2013

Vastaaja:


Kaisa Häkkinen


suomen kielen professori


Turun yliopisto

Aamupäivä on monelle paras aika opiskella.

Ihanteellinen oppimisen ajankohta osuu aamupäivään, vaikka yksilöllisiä erojakin löytyy, osoittavat Helsingin yliopistossa tehdyt tutkimukset.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on saatu selville, että yliopisto-opiskelijoiden arvosanoihin vaikuttaa epäsuhta itselle ominaisen vuorokausirytmin ja luentojen ajankohtien välillä.

Etenkin iltavirkkujen opinnot kärsivät, jos heidän luentonsa alkavat aikaisin. Aamuvirkkuja haittaavat myöhäiset oppitunnit, mutta selvästi vähemmän.

Parhaat oppimisen hetket ovat sellaisia, jossa opiskelija tuntee tilanteessa kiinnostusta ja kokee, että hänellä on taitoja. Tilanteessa täytyy myös olla sopivasti haasteita, ei liikaa eikä liian vähän.

Vastaajana Katariina Salmela-Aro,

kasvatustieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Lempi lievittää kohmeloa. Kuva: Getty Images

Läheisyys lievittää kurjaa oloa.

Alkoholi vaikuttaa ihmisen kaikkeen toimintaan, myös hormoneihin. Sen tiedetään nostavan testosteroniarvoja myös naisilla.

Testosteronia pidetään "pelin ja leikin" hormonina. Se lisää seksuaalista halukkuutta. Mikäli seksi jää esimerkiksi vahvan humalan vuoksi toteutumatta, voi olla, että halukkuus siirtyy myöhempään ajankohtaan, kun keho toipuu humalasta.

Toinen asia, joka vaikuttaa, on uskomus. Usein kuulee sanottavan, että seksi auttaa krapulaan. Jos näin uskoo, niin siltä voi myös tuntua. Pelkkä läheisyys ja kosketuskin lievittävät kurjaa oloa, sillä kosketus lisää elimistön mielihyvähormoneita. Sekin voi selittää asiaa.

Vastaajana

Katriina Bildjuschkin,

Seksuaalipedagogi,

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

ID10T
Seuraa 
Viestejä2502
Liittynyt3.10.2007

Miksi krapulassa haluttaa?

Itse näkisin, että kyseessä on joku sisäänrakennettu eloonjäämisvietti. Krapulassa (ja kipeänäkin) useasti elimistö päättää, että jos tämä on hengenmenoksi, niin yritetään nyt ainakin levittää geenejä vielä kerran, kun ei tiedä tuleeko siihen enää mahdollisuutta.
Lue kommentti