Pottuja potussa. Kuva: Getty Images
Pottuja potussa. Kuva: Getty Images

Samaa kuin saksalaisten makkara makkarasta.

Kun maksetaan potut pottuina, se tarkoittaa, että annetaan takaisin samalla mitalla.

Ajatus on ikivanha, ja se on tehokkaasti levinnyt muun muassa Raamatun välityksellä. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin vanhemmassa käännöksessä sanotaan: millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.

Raamatussa ei siis puhuta potusta vaan mitasta, mutta on tavallista, että käyttökelpoista sanontaa muunnellaan tyyliin ja tarkoitukseen sopivaksi. Saksalaiset puhuvat makkarasta: Wurst wider Wurst!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pottu on potaatin eli perunan nimityksen kansanomainen muunnos, jota käytetään etenkin pohjalais- ja itämurteissa. Kirjakielessä se on harvakseltaan esiintynyt 1800-luvun alusta lähtien.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sanonta potut pottuina tunnetaan vasta 1900-luvun puolelta. Ensimmäiset esiintymät ovat Kurikka-nimisessä pilalehdessä, joka vuonna 1919 sanontaa käyttäessään viittaa sen raamatulliseen alkuperään.

Perunaa merkitsevän potun rinnalla on esiintynyt myös toinen, pulloa, ruukkua tai pataa merkitsevä pottu. Molemmat ovat lainaa ruotsista.

Ruotsissa esiintyy myös jälkimmäisen pottu-sanan yhteyteen kuuluva arkissävyinen adjektiivi pottig, joka kuvaa pyttymäistä, pikkutarkkaa tai muuten kenkkumaista ihmistä. Ruotsin potta voi substantiivina tarkoittaa samaa. Näistä on saatu suomeen pottumainen, pottuilla ja potuttaa. Niiden pohjalta tulee ymmärrettäväksi, miksi niin hyödylliseen ja maukkaaseen mukulaan liittyvä sanonta on sävyltään kielteinen.

 

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 13/2019

Sisältö jatkuu mainoksen alla