Sinä aikana, kun valo on kulkenut maapallolle, tähti on ikääntynyt kymmenen miljardia vuotta.

Kuulumiset riippuvat tähden massasta ja elämänvaiheesta.

Tähden elinikä riippuu massiivisuudesta. Pienikokoisin tyyppi eli punainen kääpiötähti palaa vakaasti kymmeniä tai jopa satoja miljardeja vuosia ja todennäköisesti näyttäisi yhä samalta.

Auringon massainenkin tähti saattaisi olla vielä samassa elämänvaiheessa eli fuusioimassa vetyä heliumiksi, sillä vaihe kestää Auringolla juuri kymmenisen miljardia vuotta. Tähti olisi kuitenkin aiempaa kirkkaampi.

Jos se olisi edennyt myöhempään vaiheeseen, se voisi nyt olla punainen jättiläistähti, planetaarisen sumun ympärilleen hulmauttanut pieni kuuma tähti tai valkoinen kääpiötähti.

Punainen jättiläistähden vaihe kestää Auringon massaisella tähdellä noin miljardi vuotta, ja sitten se valkoisena kääpiönä äärimmäisen hitaasti hiipuu näkymättömiin mustaksi kääpiötähdeksi.

Kaikkein massiivisimmat tähdet loistavat kiivaasti vain joitain miljoonia vuosia. Kymmenen miljardin vuoden kuluttua ne ovat jo räjähtäneet supernovana. Jäljelle on jäänyt neutronitähti, musta aukko tai ei mitään.

Vastaajana Anne Liljeström, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2015.

Peippo on munallaan mitattuna Suomen kiivi. Kuva: Getty Images

Vatsanseutu pullistuu hitusen vain muninnan lopussa.

Selitys piilee ruumiinrakenteessa. Se, mikä näyttää linnun vatsalta, on itse asiassa enimmäkseen rintakehää, jonka lihasten alla on kova ja leveä rintalasta. Pehmeää ”vatsaa” linnuilla on vain pieni alue pyrstön ja jalkojen välissä.

Rintakehä voi toki liikkua ulommaksi, kun sisäelimet sitä työntävät, mutta koska se on panssarimainen, siihen ei synny pullistumaa.

Munarauhasessa syntyy vain ruskuainen, ja niitä irtoaa munanjohtimeen yksi kerrallaan. Valkuainen ja kuori syntyvät munanjohtimen loppupäässä hyvin nopeasti, eikä lintu ”kanna” niitä vatsassaan.

Kun muna on juuri tulossa, vatsanseutu voi periaatteessa hieman paisua, mutta sitä ei näe, koska silloin linnut istuvat visusti pesissään. Tämä vaihe kestää vain muutamia tunteja.

Ääriesimerkki lienee kiivi, jolla on kokoon suhteutettuna suurin muna. Kiivi ei näytä olevan ”raskaana”, vaikka muna on valtava, mutta varmasti sen peräpää pullistuu muninnan aikana.

Vastaajana Esa Hohtola,

eläinfysiologian emeritusprofessori, Oulun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018

Kuumin valkea loimuaa valkeana. Kuva: Getty Images

Värin määräävät liekin lämpötila ja säteilyn aallonpituus.

Tulella tarkoitetaan yleensä liekkiä, joka syntyy aineen palamisessa. Palaminen on kemiallinen reaktio, jossa palava aine reagoi hapen kanssa.

Kun reaktio on riittävän nopea, syntyvä lämpö ei siirry heti ympäristöön vaan nostaa palavan aineen lämpötilaa. Tämä näkyy hehkumisena tai liekkinä.

Esimerkiksi nuotiossa palamisreaktio tapahtuu liekin ulkoreunalla, ja siinä syntyy nokea. Noki taas lähettää niin kutsuttua mustan kappaleen säteilyä.

Mustan kappaleen säteilyssä kappaleen lämpötila määrää, millä aallonpituudella säteily on voimakkainta. Tätä aallonpituutta vastaa näkyvän valon aallonpituusalueella aina jokin väri.

Korkein lämpötila ja matalin aallonpituus vastaavat violettia, sitten tulevat järjestyksessä sininen, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen.

Nuotion liekin kuumimmassa kohdassa valon aallonpituuksien voima on niin suuri, että ihmissilmä näkee sen värien yhdistelmänä eli valkoisena värinä.

Viileämmät kohdat silmä näkee niin, että väri vastaa paremmin lämpötilaa. Keltainen ja oranssi kertovat noin 1 200:n ja punainen noin 700 asteen lämpötilasta.

Mustan kappaleen säteily ei kuitenkaan selitä kaikkea tulen väreistä.

Esimerkiksi sinisessä liekissä ei ole nokea, vaan liekin väri johtuu siitä, että kaasumolekyylien viritystila purkautuu ja lähettää säteilyä. Sen aallonpituus on lähellä sinistä väriä.

Vastaajana Jorma Jokiniemi,

pien- ja nanohiukkastekniikan professori, Itä-Suomen yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018