Kukinnassa on eroa. Kuva: Wikimedia Commons
Kukinnassa on eroa. Kuva: Wikimedia Commons

Rypsi ja rapsi ovat eri lajeja.

Rypsi, Brassica rapa oleifera, on nauriin alalaji ja rapsi, Brassica napus oleifera, on lantun alalaji. Nauriin katsotaan kehittyneen peltokaalista, joka on Suomessakin kasvava rikkakasvi. Lanttu taas on syntynyt nauriin ja kaalin risteytymisen tuloksena, joten rypsillä ja rapsilla on yhteinen ”historia”.

Suomessa rypsiä on perinteisesti viljelty laajemmin kuin rapsia, sillä rypsiä voi kasvattaa suuressa osassa maata. Rapsin viljely rajoittuu aivan eteläisimpään Suomeen, koska kypsyäkseen ja tuleentuakseen se vaatii pitkän kasvukauden. Kun kasvukausi on riittävän pitkä ja lämmin, rapsi on satoisampi ja öljypitoisempi kuin rypsi.

Kukinnan aikaan rypsin ja rapsin erottaa parhaiten siitä, että rapsi avaa ensin kukintonsa alimmat kukat, rypsi ylimmät. Rapsilla on myös tanakampi varsi kuin rypsillä.

Vastaajana Jaakko Kangasjärvi
kasvibiologian professori, Helsingin yliopisto

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2011

ROOSTER
Seuraa 
Viestejä5000
Liittynyt21.6.2009

Mitä eroa on rypsillä ja rapsilla?

Rapsilla on siis suomalaiset sukujuuret? On pötypuhetta, että lanttu olisi tuotu Suomeen valmiiksi kehittyneenä kasvina Ruotsista tai Saksasta kuten peruna. Lanttu syntyi hämäläisellä peltotilkulla, kun nauris ja kaali risteytyivät. Se on ainoa Suomessa syntynyt viljelykasvi. https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/Koelypsy/22003/H%C3%A4me%20synnytti%20lantun Lanttu nostettakoon sille kuuluvaan Kansallisjuureksen asemaan !
Lue kommentti

Yleinen mielipide on aina väärässä.

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018