Pilvi tai sumu syntyy, kun ilman kosteus tiivistyy pieniksi pisaroiksi tai härmistyy jääkiteiksi.

Pilviä on eri korkeuksilla maanpinnan ja noin 20 kilometrin välillä. Jos pilvi ulottuu maahan asti, sitä sanotaan sumuksi. Vuoren huipulle syntynyt sumu voi olla läheisen laakson asukkaiden näkökulmasta pilvi.

Pilven ja sumun pisarat ovat niin pieniä (0,003-–0,01 millimetriä), ettei niitä huomaa edes silmälasien tai auton tuulilasin pinnalta.

Sumupilvi (Stratus) on pilvilaji, jota esiintyy tyypillisesti 10-–300 metrin korkeudella -– usein mastot ja kirkontornit katoavat sumupilveen.

Sumupilvestä voi sataa mannaryynin näköisiä lumijyväsiä tai tihkusadetta. Tihkupisaroiden läpimitta on noin 0,1 millimetriä eli niin vähän, että vesilätäkköön osuessaan ne eivät synnytä sadepisaralle tyypillisiä renkaita. Tihkusateessa kävelijän silmälaseihin niitä kuitenkin kertyy.

Tavallinen vesisade syntyy laajassa sadepilvessä (Nimbostratus) tai kuuropilvessä (Cumulonimbus). Sadepisaroiden läpimitta on 0,5–5 millimetriä. Ne syntyvät pilven yläosan jääkiteiden kasvaessa lumihiutaleiksi, jotka sulavat ennen maahan putoamistaan, jos ilmakehän alaosissa on tarpeeksi lämmintä.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2004

Vastaaja:
Elena Saltikoff
meteorologi
Kaukokartoituksen sääsovellukset

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018