Luonnon alkuaineista raskain on uraani.

Sen järjestysluku on 92 eli sen atomiytimessä on tämä määrä protoneja. Ensimmäinen keinotekoinen raskas alkuaine neptunium valmistettiin 1940 säteilyttämällä uraania neutroneilla. Viitisen vuotta sitten yllettiin jo järjestyslukuun 118, mutta tätä Venäjän Dubnassa tehtyä löytöä ei ole vielä muualla varmistettu.

Keinotekoisia alkuaineita tehdään hiukkaskiihdyttimillä. Monet niistä ovat hyvin lyhytikäisiä: ne elävät vain sekunnin murto-osia.

Fyysikolle uudet alkuaineet antavat paljon aivan uutta tietoa. Ne ovat kuin laboratorio, jossa luonnon erilaiset – joskus hyvinkin eksoottiset – vuorovaikutukset ja ilmiöt näkyvät paremmin kuin kevyempien alkuaineiden ytimissä.
Myös raskaiden alkuaineiden kemia kiinnostaa tutkijoita, sillä suuren ytimen voimakas sähkökenttä nostaa suhteellisuusteoreettiset ilmiöt tärkeään osaan atomin elektroniverhossa.

Uusilla alkuaineilla on joitakin käytännön sovelluksia. Tutuin on kodin palovaroitin, jossa käytetään amerikiumia (järjestysluku 95).

Avaruussovelluksissa ja sädehoidossa raskaita alkuaineita käytetään säteilynlähteinä. Sellaisilla ytimillä, jotka lähettävät alfasäteilyä, on mahdollista mitata hyvin ohuiden näytteiden paksuutta.


Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2007

Vastaaja:


Matti Leino


kokeellisen ydinfysiikan professori


Jyväskylän yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018