Sodan aikana rintamalla kulkeneen huhun mukaan sotilaille syötettiin ”jarrua” sukupuolisen halun vähentämiseksi.

Kyseessä oli ilmeisesti bromi, jonka suoloja ja yhdisteitä käytettiin unilääkkeenä.

Saksalaiset ilmeisesti käyttivät bromia tai sen yhdisteitä myös sotilaiden sukupuolisen halun hillitsemiseen, ja heiltä tieto saapui meillekin. Kun Päämaja heinäkuussa 1941 määräsi sotilaille viikon kuurin C-vitamiinipillereitä, ”jarrun” olemassaoloa pidettiin liki varmana. Bromikin näet liukenee veteen ja ruokaan, ja oikeassa sekoitussuhteessa sen paha ominaishaju ja -maku heikkenevät.

Epäluulo aiheutti sen, etteivät kotiloman saaneet sotilaat mielellään syöneet kiisseleitä tai juoneet mehuja. Heidän ajatuksensa kohdistuivat siihen yhteen asiaan, eivätkä he halunneet epäonnistua siinä. Pelko oli kuitenkin turha, sillä ”jarru” oli vain C-vitamiinia.

Todistettavasti bromia on käytetty armeijassamme vain lääkkeenä. Silloin sitä annettiin potilaalle, ei koko joukolle. Myöskään bromin kulutustilastot eivät osoita runsasta käyttöä. ”Jarrulle” ei edes ollut tarvetta, sillä rankka rintamaelämä kuolemanpelkoineen laski miesten seksuaalisia haluja.


Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2007

Vastaaja:


Anssi Vuorenmaa


sotahistorioitsija


Helsinki

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018