Salama, joka näkyy mutta ei kuulu, on elosalama.

Lisäksi elosalamasta näkyy yleensä kanava. Jos välähdys on vain epäsuora heijastuma (pilvisalama tai pilvien taakse jäävä maasalama), puhutaan kalevantulesta.

Ukkosella ilma on epävakaata, ja lämpötila on maanpinnalla pilvikerroksen lämpötiloihin verrattuna tavallista korkeampi. Tällöin ääniaalloilla on taipumus kaartua ylöspäin: läheltä tuleva ääni saavuttaa havaitsijan mutta kauempaa, yli 15 kilometrin päästä tuleva kaartuu havaitsijan yli ”harakoille”. Tarpeeksi kaukana olevan ukkosen jyrinä ei siis kuulu. Salaman välähdykset sen sijaan näkyvät jopa yli 50 kilometrin päähän, jos on tarpeeksi pimeää. Näin kaukaiset salamat jäävät jo taivaanrannan alapuolelle, mutta niiden kajo on erotettavissa.

Nimi elosalama johtunee siitä, että otollisin aika hiljaisen salamoinnin näkemiseen on elokuu. Tuolloin esiintyy vielä rajujakin ukkosia ja pimenevissä illoissa on helppo havaita kaukaisetkin välähdykset. Merellä voi vielä lokakuussa esiintyä ukonilmoja, jotka näkyvät kauas maalle. Näin tapahtui 15.10. 1998.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2003

Vastaaja:
Tapio Tuomi
tutkimuspäällikkö
Ilmatieteen laitos