Alhailmakehässä heittää useammin kuin korkealla. Kuva: Dean Gawler/Wikimedia Commons
Alhailmakehässä heittää useammin kuin korkealla. Kuva: Dean Gawler/Wikimedia Commons

Puuska muuttaa nostovoimaa.

Ilmakehän luontainen pyörteisyys aiheuttaa myös ylös- ja alaspäin puhaltavia puuskia, jotka muuttavat lentokoneen kokeman kokonaisvirtauksen suuntaa. Silloin konetta kannatteleva nostovoima muuttuu niin, että kone nousee tai laskee. Kun lentokone vajoaa äkkiä alemmaksi, matkustajasta tuntuu kuin kone putoaisi kuoppaan.

Lentokorkeuden muutokset eivät ole kovin suuria, mutta ne tuntuvat ilkeinä vihlaisuina mahanpohjassa, koska ne tulevat yllättäen. Saman tapaisia nousuja ja laskuja kokee esimerkiksi huvipuiston vuoristoradalla, mutta niihin osaa varautua.

Ilmakuopan kohdalla lentokoneen kiihtyvyys alaspäin on yleensä korkeintaan 2 m/s2 eli viidesosa painovoimakiihtyvyydestä. Silloin 75-kiloinen matkustaja tuntee hetken painavansa vain 60 kiloa, eli ilmakuoppa ei ole lähelläkään vapaata putoamista vaikka voi äkkiseltään siltä tuntua.

Joskus kiihtyvyydet voivat toki olla paljon rajumpiakin. Matkustajalentokoneet suunnitellaankin siten, että ne kestävät vaurioitumatta kiihtyvyyksiä, jotka ovat 2540 m/s2 eli yli kymmenkertaisia tyypillisen ilmakuopan aiheuttamiin kiihtyvyyksiin nähden. Koska puuskat voivat joskus olla yllättävän voimakkaita ja ilmakuoppiin liittyy usein myös sivusuuntaista töyssähtelyä, koneessa istuessa on parasta pitää turvavyö kiinni.

Vastaajana Jaakko Hoffren,
aerodynamiikan ma. professori, Teknillinen korkeakoulu

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2004

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018