Päänsäryn taustalla on monia syitä, eikä pään alueen epämiellyttävän kipuaistimuksen syntymekanismeja tunneta tarkasti.



Päässä on useita kipuherkkiä kudoksia, kuten iho, valtimot, laskimot, luita verhoavat kalvot, osa limakalvoista ja aivokalvot. Itse aivokudos ei tunne kipua, koska siinä ei ole kipuhermoja.

Verisuoniperäisessä päänsäryssä, esimerkiksi migreenissä, pään alueen verisuonet supistuvat ja laajenevat voimakkaasti. Suonien kipuhermopäätteet herkistyvät ja lähettäät aivoihin signaalin kivusta. Signaali välittyy aistiratojen väliasemana toimivan talamuksen kautta aivokuorelle ja sieltä tietoisuuteen. Mikä käynnistää verisuonien laajenemisen aivoissa, on epäselvää.

Jännityspäänsäryssä kiusallisen tuntemuksen aiheuttaa päänahan ja lihasten kiinnityskotaan syntyvä tulehdus. Kilpailevan olettamuksen mukaan säryn synnyttää lihasten jännitykseen liittyvä verenkierron heikkeneminen. Lihakset jäävät vaille happea, ja kipuhermot viestivät kivun aivoihin.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 4/1997

Vastaaja:


Markus Värkkilä


neurologian dosentti


Helsingin yliopisto

Reifengas
Seuraa 
Viestejä3132
Liittynyt30.5.2010

Mitä päässä tapahtuu, kun sitä särkee?

Tässä iässä tiedän jo, mistä päänsärky tulee tai tuli. Tulehdustauti, matala verensokeri, hormonihäiriö, jano. Kaikki menevät ohi ihan itsestään, kun paranee, saa ruokaa, odottaa, tai saa vettä juodakseen. Fysiologiset yksityiskohdat ovat sivuseikka. Ne eivät kiinnosta, ja elättävät korkeintaan jo muutenkin ylipalkattuja lekureita.
Lue kommentti

Rinnan rikkahat ajavat,
käsityksin köyhät käyvät.

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017