Kestomagneetti syntyy, kun raudan yksittäisten atomien magneettikentät saa kääntymään keskimäärin samansuuntaisiksi ja jäämään sellaiseen asentoon.

Raudalla on hyvä taipumus magneettisuuteen, koska rauta-atomien elektronirakenne on siihen juuri sopiva. Itse asiassa jokainen rauta-atomi on luonnostaan minimagneetti. Esimerkiksi tavallisen rautanaulan kussakin yksittäisessä atomissa on yhtä paljon magneettisuutta kuin kestomagneettienkin atomeissa. Tavallinen naula ei kuitenkaan ole magneetti, koska raudan atomien magneettikentät osoittavat satunnaisiin suuntiin ja siksi kumoavat toisensa.

Rautakappale saadaan magnetisoiduksi pysyvästi pitämällä sitä hyvin voimakkaassa ulkoisessa magneettikentässä. Se kääntää rauta-atomien magneettisuuden suuntaa yhtenäiseksi, ja kun ulkoinen kenttä varovasti poistetaan, uudet suunnat lukkiutuvat paikalleen. Käytännössä parhaiden kestomagneettien rauta ei ole tasaiseksi sulatettua massaa vaan koostuu pienistä rakeista. Niistä muodostuu magneettisia alkeisalueita, joiden kunkin magneettikenttä sojottaa ulkoisen kentän jäljiltä keskimäärin samaan suuntaan. Tällä tavalla valmistettu magneetti säilyttää magneettisuutensa paremmin.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2013

Vastaaja:


Keijo Hämäläinen


fysiikan professori


Helsingin yliopisto

JPI
Seuraa 
Viestejä24822
Liittynyt5.12.2012

Mitä raudalle tapahtuu kun se muuttuu kestomagneetiksi?

Neutroni 07.05.2014 klo 16:59 JPI 07.05.2014 klo 16:52 Neutroni 07.05.2014 klo 16:32 Tuo juttu rauta-atomien magneettisuudesta on harhaanjohtavaa populaarihöpöhöpöä. Ferromagnetismi ei ole yksittäisen atomin ominaisuus, No no: yksittäisten atomien magneettisuus ei ole harhaanjohtavaa ollenkaan, se vain yksinkertaisesti ei ole, eikä voi olla, sama asia kuin suuressa atomijoukossa ilmenevä ferromagneettisuus. Eihän yksittäinen lautakaan muodosta rakennusta, mutta suuri lautajoukko voi rakennuksen...
Lue kommentti

3³+4³+5³=6³

Neutroni
Seuraa 
Viestejä28253
Liittynyt16.3.2005

Mitä raudalle tapahtuu kun se muuttuu kestomagneetiksi?

JPI 07.05.2014 klo 16:52 Neutroni 07.05.2014 klo 16:32 Tuo juttu rauta-atomien magneettisuudesta on harhaanjohtavaa populaarihöpöhöpöä. Ferromagnetismi ei ole yksittäisen atomin ominaisuus, No no: yksittäisten atomien magneettisuus ei ole harhaanjohtavaa ollenkaan, se vain yksinkertaisesti ei ole, eikä voi olla, sama asia kuin suuressa atomijoukossa ilmenevä ferromagneettisuus. Eihän yksittäinen lautakaan muodosta rakennusta, mutta suuri lautajoukko voi rakennuksen muodostaa. Atomilla voi olla...
Lue kommentti

Rapeus jää haaveeksi, jos pannu on kylmä ja rasva tavallista voita.

Maailmassa ei ole niin hyvää kokkia, ettei ensimmäinen yritys olisi aina riekaleinen valkea möykky. Toinen lettukokin kummajainen on se, että ensimmäisen puolen paistopinnalla on aina erilainen kuvio kuin toisen. Tieteellistä syytä kumpaankaan ilmiöön ei tarkkaan tiedetä.

Yleensä paistaja on malttamaton ensimmäistä lettua odottaessaan ja annostelee siksi taikinaa liian kylmälle pannulle. Parempaan tulokseen pääsee, jos antaa pannun kuumentua perusteellisesti. Lisäksi rasvan pitää antaa ruskistua.

Letuista saa rapeita ja kullankeltaisia, kun paistaa ne kuumalla pannulla kirkastetussa voissa. Silloin vesi haihtuu nopeasti paistoksen pinnalta. Rapeus jää helposti syntymättä, mikäli käyttää tavallista voita tai muuta vesipitoista rasvaa. Tällöin lettutaikina vain kiehuu vedessä.

Kirkastettu voi valmistetaan poistamalla voista heraproteiini ja vesi. Jäljelle jää voiöljy, joka kestää palamatta erittäin korkeita paistolämpötiloja.

Vastaajana Anu Hopia,

elintarvikekehityksen tutkimusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Molemmat ovat oman kielikuntamme perintöä, eivät lainaa länsinaapurista.

Suomen minä-pronomini ei ole lainaa ruotsista, vaan se kuuluu uralilaisen kielikunnan ikivanhaan perintösanastoon. Sille löytyy etymologisia vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, joten se on ollut suomessa ja sitä edeltäneissä kielimuodoissa jo tuhansien vuosien ajan, kauan ennen kosketuksia ruotsiin.

Äänneasultaan samantapaisia ensimmäiseen persoonaan viittaavia pronomineja on myös muissa kielikunnissa. Indoeurooppalaisten kielten lisäksi niitä löytyy esimerkiksi mongoli- ja tunguusikielistä, eskimo-aleuttilaisista kielistä, eräistä tunnetuista muinaiskielistä, kuten etruskista ja sumerista, sekä monista paleosiperialaisista kielistä, jotka eivät tiettävästi ole sukua toisilleen.

Tätä pronominien yhtäläisyyttä ovat jotkut tutkijat pitäneet todisteena kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta vaikka ensimmäisen persoonan pronomini kuuluu kielen parhaiten säilyviin aineksiin, kielitieteellisesti perusteltuja sukulaisuusteorioita ei voi rakentaa pelkästään yksittäisten pronominien varaan.

Itse-sanalla on erikoinen historia. Sekin kuuluu ikivanhaan suomalais-ugrilaiseen perintösanastoon, mutta se ei ole alkuaan ollut pronomini vaan substantiivi, joka on tarkoittanut varjoa tai ihmisen varjosielua. Ihminen näkee varjossa oman kuvansa, siis itsensä, ja sukukielten sanavastineista päätellen myös ihmisen sielun eli hänen henkisen minänsä on aikoinaan uskottu heijastuvan hänen varjossaan.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018