Monilla maapallon alueilla pohjavettä on pumpattu jo niin paljon, että sen pinta on alentunut jopa satoja metrejä, jolloin maan alle on syntynyt runsaasti ”tyhjää tilaa”.

Näillä alueilla yläpuolisten maakerrosten tai rakennusten paino on johtanut maanpinnan painumiseen, enimmillään jopa kymmenen metriä. Yleensä painuminen on hidasta, mutta joskus sortumat ovat olleet äkillisiä. Rakennukset ovat vaurioituneet tai tuhoutuneet ja maanalaiset putkistot ja kaapelit katkeilleet.

Tällaisia alueita on Yhdysvalloissa (Arizona, Texas), Kiinassa, Intiassa ja Thaimaassa.
Suomessa vastaava ilmiö havaitaan joskus rakennustyömailla, kun pohjaveden pintaa alennetaan.
Kun pohjavesi alenee pysyvästi tai pitkäksi aikaa, maaperän mineraalit hapettuvat huokosiin työntyvän ilman takia. Tämä on havaittu Suomen pohjavesiasemilla: vuosien 2002–2003 kuivuuden jälkeen pohjaveden metallipitoisuus on noussut.

Merten rannikoilla pohjavesi muuttuu syvemmälle mentäessä suolaiseksi. Jos pohjavettä pumpataan runsaasti, suolaisen veden pinta voi saavuttaa kaivon alimmat osat, jolloin kaivovesi muuttuu käyttökelvottomaksi. Monilla maapallon rannikkoseuduilla, myös Itämerellä, suolainen vesi on liikakäytön vuoksi pilannut pohjavesimuodostumia.

Myös kasvien vedensaanti ehtyy, jos pohjaveden pinta laskee juurikerroksen alapuolelle. Pahimmillaan tämä voi johtaa aavikoitumiseen tai vähintään kasvillisuuden muutoksiin Suomessa vuosien
2002–2003 kuivuus tappoi havupuita erityisesti etelä- ja lounaisrannikoilla sekä saaristossa.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2004

Vastaaja:


Esko Kuusisto


hydrologi


Suomen ympäristökeskus

syytinki
Seuraa 
Viestejä9241
Liittynyt18.8.2008

Mitä tapahtuu, jos pohjaveden pinta laskee pysyvästi liian alas?

Tästäpä tuli mieleen artikkeli jsotain lehdestä vuosikymmenien takaa. Metsän poistohan kuulemma voi pudottaa pohjavesipintaa (meillä se voi myös nostaa). Artikkelissa kerrottiin yrityksestä nostaa pohjavesipinta takasin. Pistivät maahan syvän reiän ja rekään tiputettiin pitkä karsittu raippa. Vain latvatupsu oli jäljellä ja jäi pinnalle näkyviin. Taisivat olla poppelia nuo raipat. Artikkelista lähtien on vaivannut mitenkä tuossa kävi.? Nousiko pohjavesipinta eli onnistuiko homma?
Lue kommentti

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018