Suonenveto on sama asia kuin lihaskramppi, ja se syntyy samalla mekanismilla kuin elohiiri tai muut lihasnykäykset.



Yleensä lihasten toiminnan säätely on tahdonalaista. Tällöin käskyt tulevat selkäytimen liikehermosoluista, jotka hermottavat lihassäikeitä. Toisinaan liikehermosolut voivat kuitenkin aktivoitua spontaanisti. Jos vain yksi liikehermosolu  ja sen hermottamat lihassäikeet aktivoituvat itsekseen, tunnemme sen elohiirenä. Jos mukana on useampi liikehermosolu, syntyy suurempi lihasnykäys. Jos kaikki liikehermosolut riehaantuvat toimimaan itsekseen, syntyy lihaskramppi eli suonenveto.

Suonenveto on siis  normaalia lihastoimintaa, mutta se esiintyy aivan epänormaalin voimakkaana ja epänormaalisti säädeltynä. Ilmeisesti liikehermot lihaksen sisällä ärtyvät ja aloittavat toiminnan poikkeavan rajulla taajuudella.

Suonenveto syntyy yleensä yhteen lihakseen kerrallaan ja esiintyy lähes aina supistuneessa lihaksessa. Esimerkiksi nukkumisen aikana raaja voi joutua sellaiseen asentoon, jossa pohjelihas on supistuneena ja kramppaa.

Suonenvedolle altistavat lihaksen supistuneisuus, väsyminen ja kylmyys. Myös solujen matala kalsium- ja magnemsiumpitoisuus voivat altistaa krampeille. Paras ensiapu on venyttää lihasta vastakkaiseen suuntaan.


Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2006

Vastaaja:


Tapani Salmi


kliinisen neurofysiologian dosentti


Helsingin yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018