Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Veden lämpötila määrittää kuolemanjälkeisten muutosten kehittymisen.

Hukkuneen kohtalo riippuu vuodenajasta, veden syvyydestä, virtauksista ja vaatetuksesta.

Alkuvaiheessa hukkunut painuu pohjaan ja voi pohjavirtausten mukana ajautua kauaksikin. Jos ihminen hukkuu matalaan veteen ja kesäaikaan, mikä on Suomessa yleistä, elimistön hajoamisesta ja bakteerikäymisestä aiheutunut kaasujen muodostus nostaa hukkuneen pintaan joksikin aikaa. Kun kuolemanjälkeiset muutokset ovat edenneet niin pitkälle, että kaasua ei enää muodostu, hukkunut painuu jälleen pohjaan, missä kalat, äyriäiset ja muut eliöt palauttavat pehmytkudokset takaisin luonnon kiertokulkuun.

Syvään veteen hukkunut vainaja ei välttämättä nouse pintaan lainkaan. Syvänteiden kylmässä vedessä kuoleman jälkeiset muutokset etenevät niin hitaasti, ettei ruumiiseen kehity riittävästi kohottavia kaasuja.

Muutenkin veden lämpötila määrittää kuolemanjälkeisten muutosten kehittymisen. Kesällä parikymmenasteisessa rantamatalassa vainaja saattaa nousta pintaan muutamien päivien tai parin viikon kuluessa. Takaisin pohjaan ruumis painuu parin viikon päästä. Ilmaa sisältävä kelluttava vaatetus voi kuitenkin estää pohjaan painumisen.

Vastaajana Pekka Karhunen, oikeuslääketieteen professori, Tampereen yliopisto

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2015.