Hitaana on hyvä elää.

Jos liikkuisimme valon nopeudella – mikä on tietysti mahdotonta – emme kokisi ja näkisi yhtään mitään.

Mitä nopeammin liikut ympäristösi suhteen, sitä nopeampana koet ympäröivän ajan. Valon nopeutta liikkuva havaitsee ajan kuluvan äärettömän nopeasti. Näin sanelee Albert Einsteinin suhteellisuusteoria. Jos siis kiitäisit valon nopeudella, miljoonat triljoonat vuodetkin kuluisivat nollassa sekunnissa!

Kaikkien fysiikan lakien mukaan voisit sen sijaan periaatteessa kiihdyttää vauhtisi hyvin lähelle valon nopeutta. Painaessasi kaasupoljinta yhä alemmas koko maailmankaikkeus tuntuisi kutistuvan yhdeksi valopisteeksi, joka näkyisi suoraan edessäsi. Kyse on niin sanotusta relativistisesta aberraatiosta.

Jos taas olisit syntynyt samaan aikaan kuin universumi ja kiihdyttänyt oitis 0,999 999-kertaiseen valon nopeuteen, ainoa asia, jonka koskaan näkisit, olisi välähdys kosmista taustasäteilyä. Tämä säteily, joka täytti universumin paljon ennen ensimmäisiä tähtiä, välähtäisi kulkusuunnassasi kirkkaana pisteenä, kun sen aallonpituus näyttäisi hurjan vauhtisi takia sinistyvän näkyvän valon ohi röntgensäteilyksi. Sen jälkeen seuraisi pelkkää pimeyttä – mikäli universumi jatkaa laajenemistaan ikuisesti.


Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2007

Vastaaja:


Esko Valtaoja


avaruustähtitieteen professori


Turun yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018