Lämmintä ja kylmää aistitaan ennen kaikkea iholla; toisin sanoen kylmän ja lämpimän reseptoreita on eniten ihossa.



Kummankin lajin reseptoreilla on yksilöllinen lämpötilansa, jossa ne lähettävät eniten hermoimpulsseja. Kun ihon lämpötila on 15-35 astetta, toimivat kylmäreseptorit. Jos iho jäähtyy alle 15 asteen, reseptorit lakkaavat toimimasta. Lämpimän reseptorit toimivat, kun iho on vähintään 35-asteinen.

Lämpöaistimme on suhteellinen, tarkkaa lämpötilaa se ei meille kerro. Esimerkiksi astiassa olevasta 40-asteisesta vedestä voimme kädellä kokeiltuamme sanoa vain, että se on ruumiinlämpöä kuumempaa muttei kivuliaan polttavaa.

Reseptorit ovat kuitenkin hyvin herkkiä lämpötilojen muutoksille. Ihon lämpötilan nouseminen vain asteen tuhannesosan verran sekunnissa voi joskus olla riittävä sen havaitsemiseksi.

Lämpötiloja voidaan tuntea myös sisäelimissä, esimerkiksi mahalaukussa. Sisäelimen aisti ei kuitenkaan ole kovin herkkä. Ruoka, joka tuntuu mahassa lämpimältä on käden iholle polttavaa.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 3/1996

Vastaaja:


Assistentti ph.d Jari Hietanen, psykologian professori Mikko Sams ja psykologian lisensiaatti Veikko Surakka



Tampereen yliopiston psykologian laitoksen tutkijat:

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla