Astronautti peseytyy joko muusta aluksesta eristetyssä suihkukaapissa tai käyttämällä kosteita pyyhkeitä ja erikoisvalmisteisia pesuaineita, joita ei tarvitse huuhtoa pois.

Vain hampaiden harjaus sujuu tuttuun tyyliin. Astronautit saavat jopa valita mukaansa suosikkihammastahnansa.

Avaruudessa peseytymistä vaikeuttavat vesipula ja painottomuus. Vettä on vähän, koska sen kuljettaminen avaruuteen on kallista. Aluksilla on tietysti myös rajalliset vesitankit. Niiden vesitalous perustuukin kierrättämiseen. Esimerkiksi Kansainvälisellä avaruusasemalla vieraile-vien astronauttien on tultava toimeen vuorokausi noin viidellä vesilitralla. Maan kamaralla jo yksi suihkussa käynti kuluttaa kymmenen kertaa niin paljon. Painottomuuden takia vesi, irronneet hiukset, ihon palaset ja lika leijuvat vapaasti aluksessa. Siksi peseytyminen on suunniteltava huolella.

Astronauttien umpinaisessa suihkukaapissa vesi suihkuaa suurella paineella joka puolelta. Painottomuuden takia valtoimenaan vellovat vesipisarat voisivat hukuttaa astronautin. Siksi kaapin ”yläosassa” on puhallinjärjestelmä ja lattialla imusysteemi. Niiden avulla vesi poistuu suoraan kierrätysjärjestelmään. Silti suihkua ottaville astronauteille suositellaan nenäklipsin käyttöä.

Kuivaamisenkin on tapahduttava suihkukaapissa. Astronautit käyttävät tuttuun tapaan pyyheliinaa, vaikka kaapin puhalluskin kuivattaa tehokkaasti. Myös parranajo ja muu hygienia hoidetaan tiiviissä suihkukaapissa, joka puhdistaa itse itsensä käytön jälkeen.

Pitkällä lennolla, esimerkiksi Mars-matkalla, astronauttien on tultava toimeen vuorokausi noin 1,5 litralla pesuvettä – määrällä, jonka me käytämme yhdessä käsienpesussa.


Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2006


 

Vastaaja:


Joni Virtanen


tähtitieteen maisteri ja jatko-opiskelija


Turun yliopisto

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017