Kappaleen painoksi sanotaan voimaa, jolla maan vetovoima vetää kappaletta puoleensa.

Kun käyt esimerkiksi vaa’assa, se näyttää painoksesi sen vetovoiman määrän, joka sinuun kohdistuu.

Tilapäinen painottomuus syntyy, kun kappale päästetään putoamaan vapaasti. Tähän on muutamia keinoja.
Lyhytaikaisen, noin 10 sekuntia kestävän painottomuuden voi toteuttaa pudottamalla kappaleen alas tornista tai pystysuoraan kuiluun. Yhdysvaltain avaruushallinnolla Nasalla on Ohiossa 145 metriä syvä pudotuskuilu, jossa on tyhjiö. Siinä vapaa pudotus kestää viisi sekuntia. Tekniikka ei luonnollisesti sovellu ihmisille.

Avaruuslentäjät harjoittelevatkin avaruuskävelyä vesialtaassa. Kun kappale upotetaan veteen, veden noste kompensoi painovoiman lähes kokonaan. Venäjän avaruushallinnon kosmonautit harjoittelevat avaruuskävelyä Moskovan lähellä sijaitsevan Star Cityn suuressa vesitankissa.

Lyhytaikaisille painottomuuskokeille paras ja suhteellisen halpa tapa on painottomuuslento lentokoneella. Siinä kone lentää ensin jyrkästi ylöspäin, vetää sitten moottorit tyhjäkäynnille ja putoaa vapaassa heittoliikkeessä alaspäin. Kyydissä olijat eivät painu koneen lattiaa tai seiniä vasten vaan leijuvat lähes painottomina, sillä he ovat vapaassa pudotuksessa Maata kohti. Ilmanvastus kohdistuu vain lentokoneen runkoon.

Lentokoneella luotava painoton tila kestää noin 22–25 sekuntia, minkä jälkeen lentäjät kääntävät koneen takaisin vaakalentoon. Yhden lennon aikana tehdään kuitenkin yleensä 31 paraabelia, joten lentopäivää kohti painottomuutta kertyy noin 12 minuuttia.

Euroopan avaruusjärjestön Esan Airbus A300 Zero-G on maailman suurin painottomuuslentoja tekevä lentokone. Se on periaatteessa tavallinen liikennelentokone, jonka keskiosan istuimet on poistettu ja seinät ja lattia päällystetty pehmusteilla.

Lisää: www.glenbrook.k12.il.us/gbssci/phys/Class/circles/u6l4d.html


Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2007

Vastaaja:


Väinö Kelhä


tutkimusprofessori


Helsinki

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018