Kappaleen painoksi sanotaan voimaa, jolla maan vetovoima vetää kappaletta puoleensa.

Kun käyt esimerkiksi vaa’assa, se näyttää painoksesi sen vetovoiman määrän, joka sinuun kohdistuu.

Tilapäinen painottomuus syntyy, kun kappale päästetään putoamaan vapaasti. Tähän on muutamia keinoja.
Lyhytaikaisen, noin 10 sekuntia kestävän painottomuuden voi toteuttaa pudottamalla kappaleen alas tornista tai pystysuoraan kuiluun. Yhdysvaltain avaruushallinnolla Nasalla on Ohiossa 145 metriä syvä pudotuskuilu, jossa on tyhjiö. Siinä vapaa pudotus kestää viisi sekuntia. Tekniikka ei luonnollisesti sovellu ihmisille.

Avaruuslentäjät harjoittelevatkin avaruuskävelyä vesialtaassa. Kun kappale upotetaan veteen, veden noste kompensoi painovoiman lähes kokonaan. Venäjän avaruushallinnon kosmonautit harjoittelevat avaruuskävelyä Moskovan lähellä sijaitsevan Star Cityn suuressa vesitankissa.

Lyhytaikaisille painottomuuskokeille paras ja suhteellisen halpa tapa on painottomuuslento lentokoneella. Siinä kone lentää ensin jyrkästi ylöspäin, vetää sitten moottorit tyhjäkäynnille ja putoaa vapaassa heittoliikkeessä alaspäin. Kyydissä olijat eivät painu koneen lattiaa tai seiniä vasten vaan leijuvat lähes painottomina, sillä he ovat vapaassa pudotuksessa Maata kohti. Ilmanvastus kohdistuu vain lentokoneen runkoon.

Lentokoneella luotava painoton tila kestää noin 22–25 sekuntia, minkä jälkeen lentäjät kääntävät koneen takaisin vaakalentoon. Yhden lennon aikana tehdään kuitenkin yleensä 31 paraabelia, joten lentopäivää kohti painottomuutta kertyy noin 12 minuuttia.

Euroopan avaruusjärjestön Esan Airbus A300 Zero-G on maailman suurin painottomuuslentoja tekevä lentokone. Se on periaatteessa tavallinen liikennelentokone, jonka keskiosan istuimet on poistettu ja seinät ja lattia päällystetty pehmusteilla.

Lisää: www.glenbrook.k12.il.us/gbssci/phys/Class/circles/u6l4d.html


Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2007

Vastaaja:


Väinö Kelhä


tutkimusprofessori


Helsinki

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017