Kuva: Nasa, Esa
Kuva: Nasa, Esa

Pääasiassa tähtien avulla.

Planeettainvälisessä avaruudessa lentävät luotaimet suunnistavat tähtien avulla. Niissä on erityisiä tähti­etsimiä, jotka kuvaavat avaruutta. Luotaimen tietokoneet pystyvät usein omin nokin löytämään kuvista kirkkaimmat tähdet ja laskemaan niistä luotaimen asennon ja sijainnin.

Tähdistä kirkkain on Aurinko, ja sen löytämiseen on oma laitteensa. Jos luotaimeen tulee vika tai se joutuu outoon tilanteeseen, se etsii ensimmäisenä Auringon ja kääntyy sen suhteen sopivaan asentoon, jotta aurinkopaneelit saavat virtaa ja antennit osoittavat Maahan.

Luotaimessa on myös kiihtyvyysmittarit, jotka kertovat, miten liikerata muuttuu. Tämän perusteella tietokone voi edelleen laskea luotaimen asentoa ja sijaintia. Planeettoja kiertävät luotaimet käyttävät navigoinnissa myös planeettansa horisonttia.

Näillä tiedoilla luotain pysyy jo hyvin kurssissaan, mutta tarvittaessa lentoradan tarkkuutta voi kasvattaa maanpäällisin menetelmin. Kun luotaimen radiosignaalia otetaan vastaan useilla kaukana toisistaan olevilla radioantenneilla, voidaan signaalin aallonpituuden vaihtelusta laskea luotaimen sijainti alle metrin tarkkuudella.

Vastaajana Jari Mäkinen, avaruus- ja tiedetoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2014

pmk
Seuraa 
Viestejä1855
Liittynyt1.1.2010

Miten avaruusluotain suunnistaa?

Tähtisensorit ja gyrot ovat ihan käteviä asennonsäädössä, mutta varsinaisen paikan ja nopeuden määrittämisen kannalta toivottaman epätarkkoja. Jo Apollo kuulennoilla käytettiin two way rangingiä varamenetelmänä ja Voyagereissa pääasiallisena mittausmenetelmänä. Kyse on periaatteessa tutkaetäisyysmittauksessa, jossa mitataan lähetetyn pulssin ja vastaanotetun pulssin aikaero ja lasketaan siitä etäisyys (valon nopeus tunnetaan). Valitettavasti tutkayhtälön mukaan heijastunut vastaanotettu teho on...
Lue kommentti