Timantti on koostumukseltaan puhdasta hiiltä.

Luonnontimantit ovat syntyneet syvällä maankuoressa korkeassa paineessa ja lämpötilassa satojen miljoonien vuosien aikana. Lähemmäs maanpintaa ne ovat nousseet tietynlaisten vulkaanisten purkausten yhteydessä. "Kimberliittipiippuja", joita pitkin timantit ovat päässeet ylöspäin, on löydetty esimerkiksi Itä-Suomen kallioperästä.

Teollisuuden nykyisin käyttämistä timanteista suurin osa on keinotekoisia. Synteettisiä timantteja valmistetaan vuosittain yli 100 tonnia, luonnontimantteja louhitaan vain runsaat 25 tonnia.

Timanttien keinotekoinen valmistus kehitettiin 1950-luvulla. Se vaatii samoja oloja, joissa timantit luonnossakin syntyvät, eli korkeaa painetta (5–20 GPa eli 500–2000 kbar) ja lämpötilaa (1 000–2 000 celsiusastetta).

Vaikeutena oli löytää sopivat paineentuottomenetelmät sekä puristustyökaluihin painetta ja kuumuutta kestävät materiaalit. On kehitetty erimallisia ja -kokoisia muotteja ja alasimia, joilla kuumapuristus tehdään.

Timanttien tärkeitä käyttökohteita ovat leikkaustyökalut, ja siksi on opeteltu myös valmistamaan timantin kaltaisia pinnoitteita kaasusta suoraan työkalujen päälle. Nämä kaasufaasitekniikat eivät vaadi korkeaa painetta. Tuote on hyvin pienikiteistä tai järjestymätöntä eli amorfista ja sisältää usein huomattavia määriä vetyä. 

Vastaaja:


Markku Leskelä


epäorgaanisen kemian professori


Helsingin yliopisto

Jodi
Seuraa 
Viestejä2187
Liittynyt27.2.2014

Miten hiilestä saa timantin?

http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=_CB74Y_p1G8 Make Real Diamonds from Peanut Butter http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=3yamzOeNDAA Grow Your Own Diamonds! - Bang Goes The Theory - BBC Paineeton liekkikerrostusmanetelmä.
Lue kommentti

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018