Kaksituhatta vuotta sitten laskettiin vuosia jonkun voimakkaan hallitsijan hallituskauden alkamisesta.

Esimerkiksi nykytavan mukainen vuosi 1 oli Roomassa Augustuksen hallituskauden 26. vuosi. Joskus käytettiin vuosia Rooman perustamisesta. Meidän vuotemme 1 oli siinä laskutavassa 753. Jos käyttäisimme roomalaista järjestelmää, olisi meillä nyt vuosi 10 Tarja Halosen valtaannoususta.
Täällä Pohjan perillä ei hallitsijoista tiedetty eikä piitattu, ja vuodet merkittiin luultavasti jostakin huomattavasta paikallisesta tapahtumasta: neljäs vuosi siitä suuresta katovuodesta tai seitsemän vuotta viikinkien hyökkäyksen jälkeen.
Englantilainen munkki Beda (tai Bede) laati 700-luvun alussa ensimmäisen yhtenäisen historian, jossa hän asetteli kaikkien tapahtumien vuodet samalle aikajanalle. Vuodet laskettiin Jeesuksen oletetusta syntymästä. Bedan historiankirja on muuten edelleen myynnissä, ostin sen pari kuukautta sitten omaankin hyllyyni Amazonista.
Bedan järjestelmä vakiintui käyttöön seuraavien vuosisatojen aikana kristinuskon leviämisen mukana, ja vuoteen 1500 mennessä käytettiin lähes kaikkialla Euroopassa nykyisenlaisia vuosilukuja.

Vastaaja:


Heikki Oja


dosentti


Helsingin yliopiston almanakkatoimisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018