Tätä nykyä puhdasta rypsiöljyä voidaan käyttää sähkö- ja kaukolämpövoimaloiden dieselmoottoreissa.

Autojen ja muiden kulkuvälineiden dieselmoottoreita varten rypsiöljy on jalostettava rypsiöljymetyyliesteriksi.
Kauppa- ja teollisuusministeriön mukaan Suomessa oli 1990-luvun lopulla noin 100 000 hehtaaria kesantoa, joka olisi mahdollista ottaa rypsinviljelyyn. Tältä alalta saataisiin arviolta 60 000–70 000 tonnia rypsiöljymetyyliesteriä, mikä kattaisi vajaat viisi prosenttia maamme nykyisestä dieselöljynkulutuksesta.

Dieselöljyn kokonaiskulutus on 1,8 miljoonaa dieselöljytonnia. Sen tyydyttämiseksi rypsipeltoa tarvittaisiin 3 miljoonaa hehtaaria. Tämä on täysin mahdotonta, koska Suomessa on peltoalaa vain noin 2,2 miljoonaa hehtaaria.

Suomalaisissa dieselmoottoreissa rypsiöljyä ei käytetä kalliin hinnan vuoksi. Saksassa, jossa rypsiöljyä tuetaan verohelpotuksin, käyttö on yleisempää, ja sadoilla huoltoasemilla voi tankata rypsiöjymetyyliesteriä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2003

Vastaaja:


Kai Sipilä


professori


VTT Energia

Pacanus Rusticanus
Seuraa 
Viestejä7843
Liittynyt1.2.2010

Miten isoilta rypsiviljelmiltä saataisiin öljyt Suomen dieselmoottoreihin?

Kosh 05.05.2014 klo 13:00 Pacanus Rusticanus 05.05.2014 klo 08:08 2007 tuo oli firman pöydällä ja päädyttiin 20% peltopinta-alaan öljykasveja karkeasti arvioiden, jotta ruuan alkutuotanto ja kuljetus tehtaan portille pyörisi sillä. Tuo sillä edellytyksellä, että sähköä on normaalisti saatavilla prosessointiin. Esimerkissä käytettiin perinteistä viljelyä ja suoraa kasviöljyn moottori- ja energiakäyttöä lisälaittein, ilman esteröintiä. 20% on ideaalinen suhdeluku rypsinviljelylle, koska esim...
Lue kommentti

- Ubi bene, ibi patria -

ROOSTER
Seuraa 
Viestejä5000
Liittynyt21.6.2009

Miten isoilta rypsiviljelmiltä saataisiin öljyt Suomen dieselmoottoreihin?

jkeskir 05.05.2014 klo 16:48 Rypsiöljyn esteröinti kannattaa jos siemenet saa omalta tilalta ja puristusjätteet käytettyä valkuaisrehuna. Suurin syy miksi esteröityjen kasvirasvojen tuotanto polttoainekäyttöön ei kannata on verotus . Tämä on totta. Tanskassa ajelevat kuulemma myös esteröimättömällä rypsiöljyllä. Luulen, että onnistuisi Suomessakin jos on polttoainetankin lämmitys (viileämpinä aikoina) ja hieman perinteisempää tekniikkaa käyttävä dsl-moottori. Pienentää kustannuksia ja työmäärää...
Lue kommentti

Yleinen mielipide on aina väärässä.

Rapeus jää haaveeksi, jos pannu on kylmä ja rasva tavallista voita.

Maailmassa ei ole niin hyvää kokkia, ettei ensimmäinen yritys olisi aina riekaleinen valkea möykky. Toinen lettukokin kummajainen on se, että ensimmäisen puolen paistopinnalla on aina erilainen kuvio kuin toisen. Tieteellistä syytä kumpaankaan ilmiöön ei tarkkaan tiedetä.

Yleensä paistaja on malttamaton ensimmäistä lettua odottaessaan ja annostelee siksi taikinaa liian kylmälle pannulle. Parempaan tulokseen pääsee, jos antaa pannun kuumentua perusteellisesti. Lisäksi rasvan pitää antaa ruskistua.

Letuista saa rapeita ja kullankeltaisia, kun paistaa ne kuumalla pannulla kirkastetussa voissa. Silloin vesi haihtuu nopeasti paistoksen pinnalta. Rapeus jää helposti syntymättä, mikäli käyttää tavallista voita tai muuta vesipitoista rasvaa. Tällöin lettutaikina vain kiehuu vedessä.

Kirkastettu voi valmistetaan poistamalla voista heraproteiini ja vesi. Jäljelle jää voiöljy, joka kestää palamatta erittäin korkeita paistolämpötiloja.

Vastaajana Anu Hopia,

elintarvikekehityksen tutkimusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Molemmat ovat oman kielikuntamme perintöä, eivät lainaa länsinaapurista.

Suomen minä-pronomini ei ole lainaa ruotsista, vaan se kuuluu uralilaisen kielikunnan ikivanhaan perintösanastoon. Sille löytyy etymologisia vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, joten se on ollut suomessa ja sitä edeltäneissä kielimuodoissa jo tuhansien vuosien ajan, kauan ennen kosketuksia ruotsiin.

Äänneasultaan samantapaisia ensimmäiseen persoonaan viittaavia pronomineja on myös muissa kielikunnissa. Indoeurooppalaisten kielten lisäksi niitä löytyy esimerkiksi mongoli- ja tunguusikielistä, eskimo-aleuttilaisista kielistä, eräistä tunnetuista muinaiskielistä, kuten etruskista ja sumerista, sekä monista paleosiperialaisista kielistä, jotka eivät tiettävästi ole sukua toisilleen.

Tätä pronominien yhtäläisyyttä ovat jotkut tutkijat pitäneet todisteena kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta vaikka ensimmäisen persoonan pronomini kuuluu kielen parhaiten säilyviin aineksiin, kielitieteellisesti perusteltuja sukulaisuusteorioita ei voi rakentaa pelkästään yksittäisten pronominien varaan.

Itse-sanalla on erikoinen historia. Sekin kuuluu ikivanhaan suomalais-ugrilaiseen perintösanastoon, mutta se ei ole alkuaan ollut pronomini vaan substantiivi, joka on tarkoittanut varjoa tai ihmisen varjosielua. Ihminen näkee varjossa oman kuvansa, siis itsensä, ja sukukielten sanavastineista päätellen myös ihmisen sielun eli hänen henkisen minänsä on aikoinaan uskottu heijastuvan hänen varjossaan.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018