Otollisia oloja järjestävät Langmuirin virtaukset. Kuva: Mmelugin / Wikimedia Commons
Otollisia oloja järjestävät Langmuirin virtaukset. Kuva: Mmelugin / Wikimedia Commons

Meren tai järven pinnassa on yleensä epäpuhtauksia, jotka synnyttävät ohuen kalvon, pintafilmin.

Aiheuttajista tunnetuin on öljy, mutta myös ilmasta laskeutuvat ja biologisen toiminnan tuottamat ainekset muodostavat kerroksen.

Pintafilmi vaimentaa aallokkoa, kuten sanonta ”öljyä laineille” kertoo. Jos tuulen nopeus on esimerkiksi alle seitsemän metriä sekunnissa, pintafilmi voi vaimentaa alle metrin pituiset aallot.

Pintafilmi ei kuitenkaan aina leviä tasaisesti veden pintaan vaan esiintyy erikokoisina laikkuina.

Tyyniä kaistaleita aiheuttavat tietyntyyppiset virtaukset, joita kutsutaan Langmuirin virtauksiksi. Ne kasaavat pinnan aineksia pitkänomaisiksi ja vahvoiksi kaistaleiksi, joita toisinaan sanotaan Väinämöisen veneenjäljiksi. Tällaiset pintafilmikaistaleet voivat ajelehtia pitkin veden pintaa, kunnes ne lopulta rantautuvat.

Vastaajana Heidi Pettersson,
erikoistutkija, Ilmatieteen laitos, Merentutkimuksen yksikkö.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2011

salai
Seuraa 
Viestejä7457
Liittynyt17.3.2005

Miten järven pintaan syntyy tuulisella säällä tyyni ”tie”?

Langmuirin virtaus, nimetty Irving Langmuirin mukaan, joka sai Nobelin kemianpalkinnon 1932 tutkimuksistaan pintakemian alalta. Kommentoi myöhemmin myös erään hyönteistieteilijän väitettä, että Deer botfly (Suomessa elää sukulainen poron nenäsaivartaja) on nopein hyönteinen - tai elävä olento ylipäänsä - 800 mailia/h vauhdillaan. Nopeus ylittää äänennopeuden ja oli väite kai semmoisenaan hyväksytty vuosikausiksi ainakin Guinnesin ennätyskirjaan ja New York Timesiin. Jälkimmäinen ei ilmeisesti...
Lue kommentti

Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.

o_turunen
Seuraa 
Viestejä12941
Liittynyt16.3.2005

Miten järven pintaan syntyy tuulisella säällä tyyni ”tie”?

Joskus telkkarissa oli tieteiskuva, jossa joku huljutti järvessä verropussissa silakoita. Tuosta syntyi siisti ainakin kilometrin pituinen vana, joka oli aivan tyyni. Silakat olivat tietysti kuolleita, eikä niitä elokuvaa tehtäessä mitenkään rääkätty tai käytetty hyväksi.
Lue kommentti

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi. Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018