Kukaan ei tiedä, milloin ja miten jodlaus alkoi.

Ihminen on alituinen kokeilija, ja äänellä leikittely on synnyttänyt jodlauksen monta kertaa ja monessa paikassa jo esihistoriallisena aikana.

Suomalaisille jodlaus on tuttu muun muassa Yhdysvaltain populaarimusiikista, Tarzanin tunnushuudosta ja Alpeilta, mistä myös sana Jodeln on peräisin. Suomennettuna jodlaus tarkoittaa jollottelua. Alpeilla – kuten karjamajoilla Skandinavian vuoristoissa – jodlausta lienee käytetty siksi, että se siirtää ääniviestejä tehokkaammin kuin pelkkä laulu tai huuto. Toisin kuin huuto se liittyy myös myönteisesti sosiaalisiin suhteisiin, koska se on aina kutsu eikä käsky vetäytyä taaemmaksi.

Jodlauksen ytimen muodostaa falsettiääni, jonka syntytavasta on kaksi selitystä.

Toisen mukaan ääni syntyy kuin vihellys. Kun viheltää, huulet ovat supussa ja ilma virtaa keuhkoista huulten liikkumatta. Ääni syntyy siitä, että ilmamolekyylit törmäävät huuliin ja alkavat värähdellä säännöllisesti. Jodlatessa taas äänihuulet ovat supussa kuin huulet, eikä keuhkoista virtaava ilma saa niitä värähtelemään vaan alkaa itse värähdellä siirtyessään suuhun. Sävelkorkeutta jodlaaja muuttaa säätelemällä ilman tilavuutta lähinnä kielen avulla.

Toisen otaksuman mukaan äänihuulet kyllä värähtelevät, mutta vain reunoiltaan. Tällöin ne ikään kuin hipaisevat toisiaan, ja tämä saattaa ilman nopeaan liikkeeseen, jonka kuulija kokee korkeana sävelenä. Lopullista varmuutta syntytavasta ei tietääkseni ole, mutta jälkimmäistä käsitystä tukee se, että jodlatessa perussävel kertautuu ääneksinä, itsensä monikertoina, mitä viheltäessä ei tapahdu.

Usein kysytään myös, ovatko jodlaus ja saamelaisten joiku samaa lauluperinnettä. Eivät ole.

Vastaaja:


Timo Leisiö


etnomusikologian professori


Tampereen yliopisto

syytinki
Seuraa 
Viestejä9116
Liittynyt18.8.2008

Miten jodlaus syntyi?

o_turunen 16.06.2014 klo 20:02 Kuka keksi hammaspyörän? No tietysti sveitsiläinen. Kuka keksi jodlauksen? No tietysti sama sveitsiläinen, kun munat jäivät hammaspyörien väliin. Tuolla jonkinlaista protojodlaamista: http://www.youtube.com/watch?v=StSYsbqj_so Olen kyllä antanut kertoa itselleni toisen tiedon. Sveitsihän on vuoristoa ja ylhäällä on kylmä. Yks Hans oli eksynyt nahkashortseissaan turhan ylös ja munat veti jäähän. Sitähän ei heti huomaa, mutta sitten huomaa kun alkavat sulaa...
Lue kommentti
o_turunen
Seuraa 
Viestejä11844
Liittynyt16.3.2005

Miten jodlaus syntyi?

Kuka keksi hammaspyörän? No tietysti sveitsiläinen. Kuka keksi jodlauksen? No tietysti sama sveitsiläinen, kun munat jäivät hammaspyörien väliin. Tuolla jonkinlaista protojodlaamista: http://www.youtube.com/watch?v=StSYsbqj_so
Lue kommentti

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi. Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.

Rapeus jää haaveeksi, jos pannu on kylmä ja rasva tavallista voita.

Maailmassa ei ole niin hyvää kokkia, ettei ensimmäinen yritys olisi aina riekaleinen valkea möykky. Toinen lettukokin kummajainen on se, että ensimmäisen puolen paistopinnalla on aina erilainen kuvio kuin toisen. Tieteellistä syytä kumpaankaan ilmiöön ei tarkkaan tiedetä.

Yleensä paistaja on malttamaton ensimmäistä lettua odottaessaan ja annostelee siksi taikinaa liian kylmälle pannulle. Parempaan tulokseen pääsee, jos antaa pannun kuumentua perusteellisesti. Lisäksi rasvan pitää antaa ruskistua.

Letuista saa rapeita ja kullankeltaisia, kun paistaa ne kuumalla pannulla kirkastetussa voissa. Silloin vesi haihtuu nopeasti paistoksen pinnalta. Rapeus jää helposti syntymättä, mikäli käyttää tavallista voita tai muuta vesipitoista rasvaa. Tällöin lettutaikina vain kiehuu vedessä.

Kirkastettu voi valmistetaan poistamalla voista heraproteiini ja vesi. Jäljelle jää voiöljy, joka kestää palamatta erittäin korkeita paistolämpötiloja.

Vastaajana Anu Hopia,

elintarvikekehityksen tutkimusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Molemmat ovat oman kielikuntamme perintöä, eivät lainaa länsinaapurista.

Suomen minä-pronomini ei ole lainaa ruotsista, vaan se kuuluu uralilaisen kielikunnan ikivanhaan perintösanastoon. Sille löytyy etymologisia vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, joten se on ollut suomessa ja sitä edeltäneissä kielimuodoissa jo tuhansien vuosien ajan, kauan ennen kosketuksia ruotsiin.

Äänneasultaan samantapaisia ensimmäiseen persoonaan viittaavia pronomineja on myös muissa kielikunnissa. Indoeurooppalaisten kielten lisäksi niitä löytyy esimerkiksi mongoli- ja tunguusikielistä, eskimo-aleuttilaisista kielistä, eräistä tunnetuista muinaiskielistä, kuten etruskista ja sumerista, sekä monista paleosiperialaisista kielistä, jotka eivät tiettävästi ole sukua toisilleen.

Tätä pronominien yhtäläisyyttä ovat jotkut tutkijat pitäneet todisteena kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta vaikka ensimmäisen persoonan pronomini kuuluu kielen parhaiten säilyviin aineksiin, kielitieteellisesti perusteltuja sukulaisuusteorioita ei voi rakentaa pelkästään yksittäisten pronominien varaan.

Itse-sanalla on erikoinen historia. Sekin kuuluu ikivanhaan suomalais-ugrilaiseen perintösanastoon, mutta se ei ole alkuaan ollut pronomini vaan substantiivi, joka on tarkoittanut varjoa tai ihmisen varjosielua. Ihminen näkee varjossa oman kuvansa, siis itsensä, ja sukukielten sanavastineista päätellen myös ihmisen sielun eli hänen henkisen minänsä on aikoinaan uskottu heijastuvan hänen varjossaan.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018