Se on arvoitus siinä missä ihmisen uni.

Jotain kuitenkin tiedetään.

Karhu tankkaa koko syksyn ravintoa, ja sille kertyy mittavat rasvavarastot. Loppusyksystä yli kolmannes kontion painosta on rasvaa. Jopa selkänahankin alla piilottelee 6–8 sentin paksuinen ihrakerros. Rasva on hormonaalisesti aktiivista kudosta, ja siksi se todennäköisesti vaikuttaa aivoihin aiheuttaen kylläisyyden ja uneliaisuuden tunnetta.

Karhun elimistössä tapahtuu talviunen kynnyksellä monia muutoksia. Sydämen lyöntitiheys alenee, suoli tyhjenee, ruokahalu katoaa ja vireystila laskee. Nämä kaikki ennakoivat ja stimuloivat talvipesään hakeutumista.
Myös ympäristö ja vuodenaika vaikuttavat. Lämpiminä ja vähälumisina syksyinä karhut pysyvät pitkään jalkeilla. Etelä-Euroopassa karhut eivät tunnetusti nuku talviunta juuri lainkaan.

Lumen tulo muuttaa kaiken. Jo vanha kansa tiesi, että ensilumi ajaa karhun talviunille.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2005

Vastaaja:


Raimo Hissa


eläinfysiologian emeritusprofessori


Oulun yliopisto