Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2013

Talvi on aina lieroille ankaraa aikaa, talvikuolleisuus on usein huomattava.

Miten suuri, siihen vaikuttavat ratkaisevasti roudan syvyys sekä lumen tuloaika ja määrä.

Onki- ja kastelieron samoin kuin eräiden muidenkin kookkaiden lierolajien aikuiset ja isokasvuiset nuoret yksilöt kaivautuvat syksyllä hyvissä ajoin maahan, yleensä niin syvälle, että ne jäävät talven routakerroksen alapuolelle.

Sen sijaan pienemmät lieroyksilöt ja -lajit talvehtivat kivien, lehtikasojen ja kaatuneiden puiden alla sekä muissa vastaavissa suojapaikoissa lähellä maan pintaa. Jäätymisen ne ilmeisesti välttävät poistamalla vettä ruumiistaan, minkä ansiosta ruumiinnesteet väkevöityvät ja jäätymispiste laskee. Todennäköisesti ne myös valmistavat pakkasnesteen tavoin toimivia yhdisteitä, jotka hidastavat ruumiinnesteiden jäätymistä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Talvehtimispaikan, kuten lehtikasan tai paksun sammalkerroksen, mikroilmasto saattaa suojata lieroja, mutta asiaa ei ole juuri tutkittu – eikä myöskään sitä, kestävätkö lierot jäätymistä ja jos, niin missä määrin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastaaja:


Juhani Terhivuo


yli-intendentti


Luonnontieteellinen keskusmuseo

Sisältö jatkuu mainoksen alla