Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2013

Tätä asiaa on pohdittu keskusteltaessa Helsingin Vanhankirkon puistosta, jonne haudattiin vuoden 1710 ruttoepidemian uhreja.

Yleensä taudinaiheuttajat kuolevat nopeasti elimistön ulkopuolella. Esimerkiksi tubibakteeri Mycobacterium­ tuber­culosis, joka säilyy melko hyvin maaperässä, elää tuskin muutamaa vuotta pidempään. Ei ole pelkoa, että esimerkiksi haudankaivajat tai arkeologit sairastuisivat muinaisiin tauteihin.

Kuten lääketieteessä yleensäkin, on joitakin poikkeuksia. Pernaruttobakteerin, Bacillus anthraciksen, itiöt voivat säilyä hengissä maaperässä kymmeniä, ehkä satojakin vuosia. Pernaruttoa suunniteltiin aikoinaan bioaseeksi, ja muun muassa Britanniassa erästä kokeisiin käytettyä saarta pidetään edelleen saastuneena.

Vastaaja:


Martti Vaara


professori ja kliininen mikrobiolog


HusLab

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla