Tuulivoimaloiden niin sanottu energeettinen takaisinmaksuaika on sijoituspaikan tuulisuudesta riippuen 3–12 kuukautta.

Mitä tuulisempi paikka on, sitä nopeammin tuulivoimalan tuottamiseen käytetty energia saadaan takaisin. Koska tuulivoimalan elinkaari on noin 20 vuotta, se tuottaa 20–80-kertaisesti siihen sijoitetun energian verran. Lisäksi voimalan kaikki osat lapoja lukuunottamatta voidaan hyödyntää materiaalina uudelleen.

Ydin- ja hiilivoimaloiden energeettinen takaisinmaksuaika on noin yksi kuukausi, vesivoimaloilla muutamasta kuukaudesta vuoteen ja aurinkokennoilla sijaintipaikan aurinkoisuudesta ja kennojen tekniikasta riippuen 1–5 vuotta.

Vaikka ydin- ja hiilivoimaloiden kohdalla energeettinen takaisinmaksuaika on lyhyt, niiden ”kassana” ovat uusiutumattomat luonnonvarat, eli lopputuloksena kassassa on vähemmän luonnonvaroja kuin aikaisemmin.

Sen sijaan tuuli puhaltaa ja aurinko paistaa riippumatta siitä, miten paljon niitä on tähän mennessä käytetty, joten niiden ”kassassa” on aina mistä maksaa takaisin, vaikkakin hieman pienemmissä erissä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2006

Vastaaja:


Harri Vihriälä


tekniikan tohtori, tuulivoimageneraattorien tutkija


Italia

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Miten kauan tuulivoimayksikön täytyy olla toiminnassa, ennen kuin sen rakentamiseen ja materiaalin hankkimiseen käytetty energia on tuotettu...

Asiasta mitään ymmärtämättä ei vuosikymmenien energian kerääminen tuulivoimalan rakentamiseen verrattuna voi pitää paikkaansa. Esimerkiksi megawatin laitoksen ensimmäisen vuoden 18 GWh on niin valtava energiamäärä, että eiköhän tuokin jo riitä materiaalin tuottamiseen, kuljettamiseen ja muotoiluun. Ydinvoima. No kuluttaahan se uusiutumatonta. Tilanne on vaan se, että se mitä nyt käytetään kannattaa käyttää juuri nyt. Seuraavat laitokset perustuvat joko toriumille tai fuusioon. Ehkä toriumin...
Lue kommentti

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017