Tuulivoimaloiden niin sanottu energeettinen takaisinmaksuaika on sijoituspaikan tuulisuudesta riippuen 3–12 kuukautta.

Mitä tuulisempi paikka on, sitä nopeammin tuulivoimalan tuottamiseen käytetty energia saadaan takaisin. Koska tuulivoimalan elinkaari on noin 20 vuotta, se tuottaa 20–80-kertaisesti siihen sijoitetun energian verran. Lisäksi voimalan kaikki osat lapoja lukuunottamatta voidaan hyödyntää materiaalina uudelleen.

Ydin- ja hiilivoimaloiden energeettinen takaisinmaksuaika on noin yksi kuukausi, vesivoimaloilla muutamasta kuukaudesta vuoteen ja aurinkokennoilla sijaintipaikan aurinkoisuudesta ja kennojen tekniikasta riippuen 1–5 vuotta.

Vaikka ydin- ja hiilivoimaloiden kohdalla energeettinen takaisinmaksuaika on lyhyt, niiden ”kassana” ovat uusiutumattomat luonnonvarat, eli lopputuloksena kassassa on vähemmän luonnonvaroja kuin aikaisemmin.

Sen sijaan tuuli puhaltaa ja aurinko paistaa riippumatta siitä, miten paljon niitä on tähän mennessä käytetty, joten niiden ”kassassa” on aina mistä maksaa takaisin, vaikkakin hieman pienemmissä erissä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2006

Vastaaja:


Harri Vihriälä


tekniikan tohtori, tuulivoimageneraattorien tutkija


Italia

Paul M
Seuraa 
Viestejä8613
Liittynyt16.3.2005

Miten kauan tuulivoimayksikön täytyy olla toiminnassa, ennen kuin sen rakentamiseen ja materiaalin hankkimiseen käytetty energia on tuotettu...

Asiasta mitään ymmärtämättä ei vuosikymmenien energian kerääminen tuulivoimalan rakentamiseen verrattuna voi pitää paikkaansa. Esimerkiksi megawatin laitoksen ensimmäisen vuoden 18 GWh on niin valtava energiamäärä, että eiköhän tuokin jo riitä materiaalin tuottamiseen, kuljettamiseen ja muotoiluun. Ydinvoima. No kuluttaahan se uusiutumatonta. Tilanne on vaan se, että se mitä nyt käytetään kannattaa käyttää juuri nyt. Seuraavat laitokset perustuvat joko toriumille tai fuusioon. Ehkä toriumin...
Lue kommentti

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018