Mustan aukon tapahtumahorisontin ulkopuolella on viileääkin viileämpää.

Sen sisäpuolella ei ole lämpötilaa, eikä itse mustaan aukkoon voida soveltaa lämpötilan käsitettä lainkaan.

Musta aukko on äärettömän tiheä piste, jota nimitetään singulariteetiksi. Sitä ympäröi kuvitteellinen raja, niin sanottu tapahtumahorisontti. Se on aukon massaan verrannollisella etäisyydellä. Tapahtumahorisontin ylittänyt hiukkanen tai astronautti putoaa vääjäämättä singulariteettiin.

Stephen Hawking osoitti 1970-luvulla, että musta aukko ei ole täysin musta. Se säteilee kvantti-ilmiöistä syntyvää lämpösäteilyä, jonka tunnemme Hawkingin säteilynä. Säteily lähtee mustan aukon tapahtumahorisontista.

Hawkingin säteilyn lämpötila on kääntäen verrannollinen tapahtumahorisontin etäisyyteen eli sitä suurempi, mitä pienempi mustan aukon massa on. Auringon massaisen mustan aukon lämpötila on karkeasti vain asteen kymmenesmiljardisosa.

Tapahtumahorisontin sisällä lämpösäteilykin päätyy singulariteettiin, joten siellä ei ole lämpötilaa. Itse mustassa aukossa (singulariteetissa), joka on äärettömän tiheä, ei nykyfysiikka toimi. Siksi aukkoon ei voida soveltaa lämpötilan käsitettä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2007

Vastaaja:


Kari Enqvist


kosmologian professori


Helsingin yliopisto

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32675
Liittynyt6.12.2009

Miten kuumaa on mustassa aukossa?

Puuhevonen 11.09.2014 klo 17:34 Hetkinen, tässä vastauksessa on nyt radikaali virhe. Itseasiassa tapahtumahorisontin lähistöllä on niin kuumaa, että kaikki tunnettu materiaali disintegroituu välittömästi. Tämä johtuu siitä, että tapahtumahorisontin pinnan lähellä on valtavasti äärimmäisen sinisiirtyneitä fotoneja kiertämässä aukkoa. Mielestäni tässä Enqvistin kirjoituksessa ei ole eroteltu kahta eri perspektiiviä eli mustaan aukkoon tippuvan "kokemusta" ja mustaan aukkoon tippuvaa tarkastelevaa...
Lue kommentti
Puuhevonen
Seuraa 
Viestejä5290
Liittynyt9.1.2011

Miten kuumaa on mustassa aukossa?

Hetkinen, tässä vastauksessa on nyt radikaali virhe. Itseasiassa tapahtumahorisontin lähistöllä on niin kuumaa, että kaikki tunnettu materiaali disintegroituu välittömästi. Tämä johtuu siitä, että tapahtumahorisontin pinnan lähellä on valtavasti äärimmäisen sinisiirtyneitä fotoneja kiertämässä aukkoa.
Lue kommentti

»According to the general theory of relativity space without aether is unthinkable.»

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017