Ensimmäinen kuukävely kuvattiin tv-kameralla, joka oli kiinnitetty kuumoduulin ulkopuolelle taittovarren päähän.

Kun kuumoduuli Eagle laskeutui kohti Kuun pintaa, astronautti Neil Armstrong käänsi varren sellaiseen asentoon, että tv-kamera suuntautui automaattisesti kohti kuumoduulin portaita. Kamera tallensi Armstrongin laskeutumisen portaita alas aluksen jalkalevylle ja siitä Kuun pinnalle. Edwin Aldrin astui Kuun pinnalle 15 minuuttia Armstrongin jälkeen.


Tv-kameran lisäksi heidän käytössään oli seitsemän kädessä pidettävää kameraa: sähköisiä, digitaalisia ja värifilmillä varustettuja, esimerkiksi 70 millimetrin Hasselblad. Laskeuduttuaan Kuun pinnalle astronautit siirsivät tv-kameran jalustoineen noin 15 metrin päähän aluksesta. Tv-kuva ja ääni siirrettiin kamerasta normaalilla radio- ja tv-tekniikalla neljän suunnattavan antennin avulla suoraan Maahan. Antennit olivat halkaisijaltaan 79 cm. Lähetys otettiin vastaan erittäin suurilla lautasantenneilla.


Apollo 11 käytti kuvauslaitteita kaikissa lennon vaiheissa, telakoinnissa, alusten irtautumisessa ja laskeutumisessa. Kuuta kiertävässä Kuualuksessa oli oma kamerajärjestelmänsä.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2003




Vastaaja:


Väinö Kelhä


Avaruusteknologian tutkimusprofessori


VTT, Helsinki

JPI
Seuraa 
Viestejä23774
Liittynyt5.12.2012

Miten kuvattiin ensimmäinen kuukävely?

lokki 20.01.2015 klo 11:35 "Tv-kuva ja ääni siirrettiin kamerasta normaalilla radio- ja tv-tekniikalla neljän suunnattavan antennin avulla suoraan Maahan. Antennit olivat halkaisijaltaan 79 cm. " Missä vaiheessa nämä neljä antennia käytiin suuntaamassa, jos kerran kuun pinnalle astuminen kuvattiin ja lähetettiin suorana maahan. Millainen oli mahdollinen etäohjaus noille antenneille ja missä ne sijaitsivat. No ei siinä kovin etäistä etäohjausta tarvittu, sillä kuumoduulissa oli jopa kaksi...
Lue kommentti

3³+4³+5³=6³

lokki
Seuraa 
Viestejä4069
Liittynyt3.1.2010

Miten kuvattiin ensimmäinen kuukävely?

"Tv-kuva ja ääni siirrettiin kamerasta normaalilla radio- ja tv-tekniikalla neljän suunnattavan antennin avulla suoraan Maahan. Antennit olivat halkaisijaltaan 79 cm. " Missä vaiheessa nämä neljä antennia käytiin suuntaamassa, jos kerran kuun pinnalle astuminen kuvattiin ja lähetettiin suorana maahan. Millainen oli mahdollinen etäohjaus noille antenneille ja missä ne sijaitsivat.
Lue kommentti
Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017