Kysymykseen ei voi vastata aivan yksiselitteisesti, sillä kyynelkaasu on yleisnimitys joukolle kemikaaleja, joita käytetään ihmisten tilapäiseen tainnuttamiseen silmiä ja hengityselimiä ärsyttämällä.

Nämä kemikaalit vaikuttavat ihon ja limakalvojen hermopäätteiden kautta jo hyvin pieninä pitoisuuksina.

Kyynelkaasua voi levittää joko suihkeena tai erityisellä kyynelkaasukranaatilla. Käytetyt kemikaalit haihtuvat tehokkaasti ja leviävät ilmassa nopeasti ja voivat suljetussa paikassa aiheuttaa tukehtumisen tunteen. Vaikutus silmien kautta on ärsytyksen ja kivun tunne ja tästä seuraava voimakas kyynelnesteen tuotto. Oireet katoavat, kun kemikaali saadaan pois.

Noin kahdenkymmenen eri käytöissä olevien tai olleiden kemikaalien joukosta voi poimia kolme, joita käytetään nykyisin muun muassa mellakantorjunnassa: 2-klooriasetofenoni (yleisnimi CN), orto-klooribentsylidiini malononitriili (CS) ja dibentso(b,f)-1,4-oksatsepiini (CR). Nämä on todettu tehokkaiksi ja käytössä suhteellisen turvallisiksi.

Kotieläimet eivät ole kovin herkkiä kyynelkaasuille, ja siksi poliisit voivat käyttää mellakantorjunnassa koiria ja hevosia.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2007

Vastaaja:


Jussi Kukkonen


akatemiaprofessori, toksikologi


Joensuun yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018