Lehmän kyky hyödyntää heinää ravinnokseen perustuu sen ainutlaatuiseen ruoansulatuskanavaan.

Märehtijänä sillä on yhden sijasta suuri neliosainen maha. Se ei itse pysty sulattamaan heinän sisältämiä ravintoaineita vaan se turvautuu mikrobeihin.

Varsinaisen työn tekevät neliosaisen mahan alkupäässä sijaitsevan pötsin mikrobit. Niiden entsyymit hajottavat monimutkaiset hiilihydraatit, kuten selluloosan, sokereiksi. Sokereiden hajotuksesta mikrobit saavat energiaa omiin elintoimintoihinsa ja tuottavat samalla haihtuvia rasvahappoja, jotka tyydyttävät lehmän energiantarpeen.
Ravintoa saatuaan mikrobit lisääntyvät ja kulkeutuvat lopulta ohutsuoleen, missä lehmän elimistön omat entsyymit puolestaan pilkkovat bakteerimassan aminohapoiksi. Näin lehmä saa tarvitsemansa valkuaisaineet.

Heinän ja muun karkearehun märehtiminen on osa lehmän luontaista käyttäytymistä. Jos lehmälle syötetään karkearehun sijasta suuria määriä väkirehua, märehtiminen vähenee ja eläimelle tulee ”vapaa-ajan ongelmia”. Se näkyy erilaisina sijaistoimintoina kuten kielen pyörittelynä ja parsirakenteiden nuolemisena ja pureskeluna.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 6/1998

Vastaaja:


Aila Vanhatalo


raivtsemusfysiologian tutkija


Maatalouden tutkimuskeskus

Aamupäivä on monelle paras aika opiskella.

Ihanteellinen oppimisen ajankohta osuu aamupäivään, vaikka yksilöllisiä erojakin löytyy, osoittavat Helsingin yliopistossa tehdyt tutkimukset.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on saatu selville, että yliopisto-opiskelijoiden arvosanoihin vaikuttaa epäsuhta itselle ominaisen vuorokausirytmin ja luentojen ajankohtien välillä.

Etenkin iltavirkkujen opinnot kärsivät, jos heidän luentonsa alkavat aikaisin. Aamuvirkkuja haittaavat myöhäiset oppitunnit, mutta selvästi vähemmän.

Parhaat oppimisen hetket ovat sellaisia, jossa opiskelija tuntee tilanteessa kiinnostusta ja kokee, että hänellä on taitoja. Tilanteessa täytyy myös olla sopivasti haasteita, ei liikaa eikä liian vähän.

Vastaajana Katariina Salmela-Aro,

kasvatustieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Lempi lievittää kohmeloa. Kuva: Getty Images

Läheisyys lievittää kurjaa oloa.

Alkoholi vaikuttaa ihmisen kaikkeen toimintaan, myös hormoneihin. Sen tiedetään nostavan testosteroniarvoja myös naisilla.

Testosteronia pidetään "pelin ja leikin" hormonina. Se lisää seksuaalista halukkuutta. Mikäli seksi jää esimerkiksi vahvan humalan vuoksi toteutumatta, voi olla, että halukkuus siirtyy myöhempään ajankohtaan, kun keho toipuu humalasta.

Toinen asia, joka vaikuttaa, on uskomus. Usein kuulee sanottavan, että seksi auttaa krapulaan. Jos näin uskoo, niin siltä voi myös tuntua. Pelkkä läheisyys ja kosketuskin lievittävät kurjaa oloa, sillä kosketus lisää elimistön mielihyvähormoneita. Sekin voi selittää asiaa.

Vastaajana

Katriina Bildjuschkin,

Seksuaalipedagogi,

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

ID10T
Seuraa 
Viestejä2502
Liittynyt3.10.2007

Miksi krapulassa haluttaa?

Itse näkisin, että kyseessä on joku sisäänrakennettu eloonjäämisvietti. Krapulassa (ja kipeänäkin) useasti elimistö päättää, että jos tämä on hengenmenoksi, niin yritetään nyt ainakin levittää geenejä vielä kerran, kun ei tiedä tuleeko siihen enää mahdollisuutta.
Lue kommentti