Plutoniumia syntyy uraanista ydinreaktioiden kautta.

Kun uraani-238 atomin ydin kaappaa sisäänsä neutronin, se muuttuu uraani-239-atomin ytimeksi. Tämä puolestaan muuntuu itsestään muutamassa päivässä ensin neptunium-239:ksi ja sitten plutonium-239:ksi. Tätä muuntumista kutsutaan radioaktiiviseksi hajoamiseksi.
Plutoniumia valmistetaan yleensä ydinreaktorissa, koska sillä saadaan aikaan hyvin vuolas neutronisäteilytys. Säteilytyksen jälkeen plutonium on erotettava kemiallisesti polttoaineesta ja siihen kertyneistä jäteaineista. Tätä erotusprosessia kutsutaan jälleenkäsittelyksi.

Plutonium-239 soveltuu ydinreaktorin polttoaineeksi ja ydinaseen valmistukseen, sillä sen avulla on mahdollista saada aikaan ketjureaktio. Kun neutroni osuu plutonium-239-atomin ytimeen, se halkeaa, vapauttaen samalla 2-4 uutta neutronia sekä energiaa. Ydinreaktorissa neutronien lisääntyminen pidetään kontrolloituna.

Ydinaseessa sen sijaan halutaan, että mahdollisimman moni syntynyt neutroni osuu edelleen uuteen plutonium-239-atomin ytimeen tuottaen edelleen lisää neutroneja. Näin neutronien määrä lisääntyy jokaisessa 'sukupolvessa', kunnes lopulta syntynyt valtava energia räjäyttää ydinaseen. Kaikki tämä tapahtuu sekunnin murto-osassa.

Ydinaseplutoniumia valmistetaan yleensä sitä varten suunnitelluissa reaktoreissa. Ydinvoimalaitosten reaktoreissa muodostuu plutonium-239:n lisäksi muita plutoniumin isotooppeja, joita ei voi erottaa kemiallisesti. Ne heikentävät materiaalin soveltuvuutta ydinaseen valmistukseen.

Miten kuorsaaja itse pystyy nukkumaan moisessa metelissä?
Vastaajana dosentti Timo Partonen, Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto,
Kansanterveyslaitos, Helsinki

Kuorsaus on erilaista kuin ulkoinen melu ja se aistitaan myös eri tavalla.
Unen aikana korvan aistinsolujen refleksit ovat vaimentuneet tai puuttuvat täysin, minkä vuoksi kuorsaaja ei kuule omaa kuorsaustaan tai havahdu sen takia hereille. Unen aikana myös kehon herätysreaktiot ovat vaimeita ja ärsykekynnykset korkeita. Kuorsauksen melutaso on keskimäärin 55-63 dB eikä se henkilön itsensä kohdalla heikennä kuuloa.

Miksi miehillä on napitus oikealla ja naisilla vasemmalla?
Vastaajana tutkija Tom Bergroth, Turun maakuntamuseo

Miesten muodissa napitetut takit ja jakut yleistyivät 1500-luvulla. Tuolloin napit ja napinreiät esiintyivät tavallisesti puvun reunuksen molemmin puolin, jolloin napitus oli mahdollista tehdä vasemmalta oikealle tai oikealta vasemmalle.

1800-luvun jälkipuoliskolla räätälinammatissa vakiintui kirjoittamaton sääntö,
jossa miesten pukumuotiin tuli lopullisesti nykypäivän napitus. Toisin sanoen takissa, jakussa tai paidassa nappi on oikealla ja reikä vasemmalla.

Naisten muodissa puvut napitettiin yleensä hakasilla ja silmukoilla aina  1800-luvun jälkipuoliskolle asti. Vasta vuonna 1868/69 muotiin tulleessa lyhytliepeisessä jakussa napitus oli päinvastaiseen suuntaan, eli oikealta vasemmalle.


Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2003



 

Vastaaja:


Tapani Honkamaa


ylitarkastaja


Säteilyturvakeskus

salai
Seuraa 
Viestejä7458
Liittynyt17.3.2005

Miten plutoniumia syntyy?

"Miten kuorsaaja itse pystyy nukkumaan moisessa metelissä?" Jospa plutoniumia valmistavien reaktoreitten työntekijöistä seulotaan pois kovasti töissä kuorsaavat?
Lue kommentti

Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018