Vastoin yleistä käsitystä sienet eivät ole erityisen myrkyllisiä.

Esimerkiksi kasvikunnassa on enemmän myrkyllisiä lajeja kuin sienikunnassa.

Sienimyrkyiksi kutsutaan ihmiselle tavalla tai toisella haitallisia sienen aineenvaihduntatuotteita. Myrkyllisyys on lajikohtaista, mutta samankin lajin kohdalla se voi vaihdella kasvupaikan, sääolojen ja sienen iän mukaan. Sienimyrkkyjä tunnetaan lukuisia, eikä kaikkien kemiallista koostumusta ole vielä selvitetty.
Sienimyrkyt ryhmitellään vaikutustavan mukaan kolmeen ryhmään:

Solumyrkyt tuhoavat eläviä soluja. Ensimmäiseksi kohteeksi joutuu ruoansulatuskanava, mutta pahimmin kärsivät aineenvaihdunnaltaan vilkkaat elimet kuten maksa ja munuaiset. Esimerkiksi kavalakärpässienen fallotoksiinit vaikuttavat maksasolujen kalvokerroksiin ja amatoksiinit estävät maksasolujen rna-synteesin. Nämä myrkyt ovat rakenteeltaan kestäviä, joten maksa ei pysty hajottamaan niitä vaan tuhoutuu vähitellen.
Hermomyrkyt puolestaan vaikuttavat keskushermostoon ja psyykeen. Vaikutukset ovat ohimeneviä ja usein samantapaisia kuin alkoholilla. Itse asiassa alkoholikin on hiivasienen aineenvaihduntatuote ja siksi määriteltävissä sienimyrkyksi. Jotkin hermomyrkyt aiheuttavat aistiharhoja. Tällaisten hallusinogeenisten sienten käyttö huumeina on Suomessa rikos.

Osa sienimyrkyistä ainoastaan ärsyttää ruoansulatuskanavaa aiheuttaen ohimenevää ripulia ja oksentelua.
Ihmiselle myrkyllinen ei välttämättä ole myrkyllistä eläimille. Etanat jyrsivät vaaratta ihmiselle tappavan vaarallisia sieniä, koska etanoiden elimistössä on sienimyrkkyjä hajottavia entsyymejä. Lehmän ja poron pötsin pieneliöt hajottavat sienten tuotteet tehokkaasti. Sen sijaan hevonen on paljon herkempi.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2001

Vastaaja:


Marja Härkönen


dosentti


Helsingin yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla