Avaruussukkula muuttaa rataansa kahdella radankorjausmoottorilla, ja se kääntyy 14:llä ohjausraketilla.


Radankorjausmoottorit on sijoitettu sukkulan peräosan molemmin puolin. Moottoreita käytetään yhdessä tai erikseen tarpeen mukaan. Yhdessä moottorit saavat sukkulan kiihtymään 0,6 m/s2.
Ohjausraketteja on sekä sukkulan etu- että takapäässä. Niiden avulla sukkula kääntyy kaikkien kolmen akselinsa ympäri.

Tyypillinen sukkulamatka alkaa, kun kolme suurta rakettimoottoria ovat toimittaneet sukkulan hyvin pitkulaiselle Maata kiertävälle radalle. Rata korjataan heti alkajaisiksi ympyräksi käyttämällä radankorjausmoottoreita minuutista viiteen minuuttiin. Tämän jälkeen rataa “nostetaan“ käyttämällä samoja moottoreita jälleen muutama minuutti. Yhden lennon aikana moottorit, jotka on suunniteltu kestämään noin sata lentoa, voidaan käynnistää korkeintaan kymmenen kertaa.
Kun sukkula halutaan tiettyyn asentoon, käytetään ohjausraketteja. Ohjausraketteja tarvitaan radankorjausmoottorien avuksi myös silloin, kun sukkula telakoidaan avaruusasemaan.
Kun on aika lähteä kotimatkalle, sukkulan menoa jarrutetaan kääntämällä sen perä menosuuntaan ja käyttämällä perässä olevia radankorjausmoottoreita. Jarrutuksen jälkeen miehistöllä on 25 minuuttia aikaa kääntää sukkula ympäri käyttämällä ohjausraketteja; sukkulan on osuttava ilmakehän yläosaan tarkalleen oikeassa kulmassa.

Kun alus on käännetty, miehistö polttaa turvallisuussyistä etupään ohjausrakettien polttoaineen loppuun. Etupää nimittäin kuumenee hurjasti ilmakehässä. Loppumatka sukkulaa ohjataan kuin lentokonetta ikään.


Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2005

Vastaaja:


Leena Tähtinen


tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017