Avaruussukkula muuttaa rataansa kahdella radankorjausmoottorilla, ja se kääntyy 14:llä ohjausraketilla.


Radankorjausmoottorit on sijoitettu sukkulan peräosan molemmin puolin. Moottoreita käytetään yhdessä tai erikseen tarpeen mukaan. Yhdessä moottorit saavat sukkulan kiihtymään 0,6 m/s2.
Ohjausraketteja on sekä sukkulan etu- että takapäässä. Niiden avulla sukkula kääntyy kaikkien kolmen akselinsa ympäri.

Tyypillinen sukkulamatka alkaa, kun kolme suurta rakettimoottoria ovat toimittaneet sukkulan hyvin pitkulaiselle Maata kiertävälle radalle. Rata korjataan heti alkajaisiksi ympyräksi käyttämällä radankorjausmoottoreita minuutista viiteen minuuttiin. Tämän jälkeen rataa “nostetaan“ käyttämällä samoja moottoreita jälleen muutama minuutti. Yhden lennon aikana moottorit, jotka on suunniteltu kestämään noin sata lentoa, voidaan käynnistää korkeintaan kymmenen kertaa.
Kun sukkula halutaan tiettyyn asentoon, käytetään ohjausraketteja. Ohjausraketteja tarvitaan radankorjausmoottorien avuksi myös silloin, kun sukkula telakoidaan avaruusasemaan.
Kun on aika lähteä kotimatkalle, sukkulan menoa jarrutetaan kääntämällä sen perä menosuuntaan ja käyttämällä perässä olevia radankorjausmoottoreita. Jarrutuksen jälkeen miehistöllä on 25 minuuttia aikaa kääntää sukkula ympäri käyttämällä ohjausraketteja; sukkulan on osuttava ilmakehän yläosaan tarkalleen oikeassa kulmassa.

Kun alus on käännetty, miehistö polttaa turvallisuussyistä etupään ohjausrakettien polttoaineen loppuun. Etupää nimittäin kuumenee hurjasti ilmakehässä. Loppumatka sukkulaa ohjataan kuin lentokonetta ikään.


Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2005

Vastaaja:


Leena Tähtinen


tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018