Trombi, pienikokoinen, paikallinen pyörremyrsky on sama ilmiö kuin Pohjois-Amerikasta tutumpi tornado.

Euroopassa Ilmiötä vain kutsutaan trombiksi.

Tornadon tavoin trombi syntyy joko kehittyvän ukkospilven tai jo riehuvan ukkosen yhteydessä. Muodostuminen edellyttää, että ukkosilmamassa on pystysuunnassa huomattavan epävakaa usean kilometrin, jopa kymmenen kilometrin paksuudelta. Epävakaan kerroksen on myös oltava hyvin kostea. Lisäksi pilven ympärillä pitää vallita aivan tietyntyyppinen, kolmiulotteinen virtauskenttä. Se synnyttää pilven alle voimakkaan pyörteen ja venyttää sen lopulta pilvestä maahan ulottuvaksi trombiksi.

Suurimmat, halkaisijaltaan jopa 100-metriset trombit aiheuttavat varsinkin asutuilla seuduilla suurta tuhoa, kuten Suomessa on nähty tänä kesänä. Niissä tuulen nopeus on tyypillisesti enintään 50 metriä sekunnissa.

Trombeja esiintyy täällä lähes vuosittain tuoko-syyskuussa, mutta Eurooppaan verrattuna ne ovat meillä harvinaisia. Esimerkiksi Englannissa raportoitiin 23.11.1981 peräti 102 trombia viiden tunnin aikana.

Toisin kuin lämpimien seutujen tornadoja suomalaisia trombeja ei toistaiseksi voida ennutsaa. Voimakkaat tornadot syntyvät ns. supersolu-ukkospilviin, ja niiden ennakointiin on jo menetelmiä. Meidän trombimme liittyvät kesympiin, tavanomaisempiin ukkospilviin eikä tällaisten pyörremyrskyjen syntymekanismista tiedetä ennustamisen kannalta riittävästi.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 5/1998

Vastaaja:


Jaakko Helminen


ylimeteorologi


Ilmatieteen laitos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017