Trombi, pienikokoinen, paikallinen pyörremyrsky on sama ilmiö kuin Pohjois-Amerikasta tutumpi tornado.

Euroopassa Ilmiötä vain kutsutaan trombiksi.

Tornadon tavoin trombi syntyy joko kehittyvän ukkospilven tai jo riehuvan ukkosen yhteydessä. Muodostuminen edellyttää, että ukkosilmamassa on pystysuunnassa huomattavan epävakaa usean kilometrin, jopa kymmenen kilometrin paksuudelta. Epävakaan kerroksen on myös oltava hyvin kostea. Lisäksi pilven ympärillä pitää vallita aivan tietyntyyppinen, kolmiulotteinen virtauskenttä. Se synnyttää pilven alle voimakkaan pyörteen ja venyttää sen lopulta pilvestä maahan ulottuvaksi trombiksi.

Suurimmat, halkaisijaltaan jopa 100-metriset trombit aiheuttavat varsinkin asutuilla seuduilla suurta tuhoa, kuten Suomessa on nähty tänä kesänä. Niissä tuulen nopeus on tyypillisesti enintään 50 metriä sekunnissa.

Trombeja esiintyy täällä lähes vuosittain tuoko-syyskuussa, mutta Eurooppaan verrattuna ne ovat meillä harvinaisia. Esimerkiksi Englannissa raportoitiin 23.11.1981 peräti 102 trombia viiden tunnin aikana.

Toisin kuin lämpimien seutujen tornadoja suomalaisia trombeja ei toistaiseksi voida ennutsaa. Voimakkaat tornadot syntyvät ns. supersolu-ukkospilviin, ja niiden ennakointiin on jo menetelmiä. Meidän trombimme liittyvät kesympiin, tavanomaisempiin ukkospilviin eikä tällaisten pyörremyrskyjen syntymekanismista tiedetä ennustamisen kannalta riittävästi.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 5/1998

Vastaaja:


Jaakko Helminen


ylimeteorologi


Ilmatieteen laitos

Rapeus jää haaveeksi, jos pannu on kylmä ja rasva tavallista voita.

Maailmassa ei ole niin hyvää kokkia, ettei ensimmäinen yritys olisi aina riekaleinen valkea möykky. Toinen lettukokin kummajainen on se, että ensimmäisen puolen paistopinnalla on aina erilainen kuvio kuin toisen. Tieteellistä syytä kumpaankaan ilmiöön ei tarkkaan tiedetä.

Yleensä paistaja on malttamaton ensimmäistä lettua odottaessaan ja annostelee siksi taikinaa liian kylmälle pannulle. Parempaan tulokseen pääsee, jos antaa pannun kuumentua perusteellisesti. Lisäksi rasvan pitää antaa ruskistua.

Letuista saa rapeita ja kullankeltaisia, kun paistaa ne kuumalla pannulla kirkastetussa voissa. Silloin vesi haihtuu nopeasti paistoksen pinnalta. Rapeus jää helposti syntymättä, mikäli käyttää tavallista voita tai muuta vesipitoista rasvaa. Tällöin lettutaikina vain kiehuu vedessä.

Kirkastettu voi valmistetaan poistamalla voista heraproteiini ja vesi. Jäljelle jää voiöljy, joka kestää palamatta erittäin korkeita paistolämpötiloja.

Vastaajana Anu Hopia,

elintarvikekehityksen tutkimusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Molemmat ovat oman kielikuntamme perintöä, eivät lainaa länsinaapurista.

Suomen minä-pronomini ei ole lainaa ruotsista, vaan se kuuluu uralilaisen kielikunnan ikivanhaan perintösanastoon. Sille löytyy etymologisia vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, joten se on ollut suomessa ja sitä edeltäneissä kielimuodoissa jo tuhansien vuosien ajan, kauan ennen kosketuksia ruotsiin.

Äänneasultaan samantapaisia ensimmäiseen persoonaan viittaavia pronomineja on myös muissa kielikunnissa. Indoeurooppalaisten kielten lisäksi niitä löytyy esimerkiksi mongoli- ja tunguusikielistä, eskimo-aleuttilaisista kielistä, eräistä tunnetuista muinaiskielistä, kuten etruskista ja sumerista, sekä monista paleosiperialaisista kielistä, jotka eivät tiettävästi ole sukua toisilleen.

Tätä pronominien yhtäläisyyttä ovat jotkut tutkijat pitäneet todisteena kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta vaikka ensimmäisen persoonan pronomini kuuluu kielen parhaiten säilyviin aineksiin, kielitieteellisesti perusteltuja sukulaisuusteorioita ei voi rakentaa pelkästään yksittäisten pronominien varaan.

Itse-sanalla on erikoinen historia. Sekin kuuluu ikivanhaan suomalais-ugrilaiseen perintösanastoon, mutta se ei ole alkuaan ollut pronomini vaan substantiivi, joka on tarkoittanut varjoa tai ihmisen varjosielua. Ihminen näkee varjossa oman kuvansa, siis itsensä, ja sukukielten sanavastineista päätellen myös ihmisen sielun eli hänen henkisen minänsä on aikoinaan uskottu heijastuvan hänen varjossaan.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018