Poimut painavat. Kuva: Getty Images
Poimut painavat. Kuva: Getty Images

Kyllä, mutta niin hitaasti, ettei se näy nykyvarannoissa.

Uutta öljyä syntyy mutta niin hitaasti, että ihmisen aikaskaalassa käytettävissä olevan öljyn määrä ei lisäänny.

Öljyä muodostuu eloperäisestä aineksesta varsinkin matalien merien pohjasedimenteissä, kun ne vajoavat kahden–kolmen kilometrin syvyyteen. Siellä on niin kova paine ja kuumuus, että hiilivedyt pilkkoutuvat. Ensin syntyy öljyä ja vielä vähän kuumemmassa lämpötilassa kaasua.

Uutta öljyä syntyy erityisesti aktiivisten poimuvuoristojen tuntumassa. Kun vuoristo kohoaa ja saa lisää massaa, kerrostumat painuvat yhä syvemmälle. Näitä vyöhykkeitä on esimerkiksi Andien, Himalajan ja Indonesian saariston liepeillä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Öljyn syntyminen on hyvin hidas prosessi. Lisäksi syntyneen öljyn on kulkeuduttava varastokerroksiin huokoisten kivilajein sekaan, mistä sitä saa pumpattua ylös. Ihminen ottaa öljyä varastokerrostumista niin nopeaa tahtia, ettei se ehdi korvautua uudella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Särötyksellä saatava maakaasu poikkeaa tavanomaisesta öljystä siinä, että erillisiä varastokerroksia ei ole. Menetelmällä mennään suoraan kerrostumaan, jossa kaasua syntyy.

Jos Itämeren hapettomilla pohja-alueilla esiintyvät mätäliejut vajoaisivat syvälle geologiseen kerrostumaan. Niistäkin voisi syntyä öljyä tai muita hiilivetyjä. Nykyinen Itämeren pohja ei kuitenkaan vajoa tehokkaasti.

 

Vastaajana Matti Räsänen, 

geologian professori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2020

Sisältö jatkuu mainoksen alla