Suomen 248 pesimälajista lähes kaksi kolmasosaa on muuttolintuja ja niistä monet muuttavat vain yöllä.

Puhtaimpia yömuuttajia ovat rastaat ja niiden sukulaiset sekä pitkämatkaiset hyönteissyöjät. Vesilinnut ja kahlaajat voivat muuttaa yhtä hyvin yöllä kuin päivällä. Isot petolinnut, varikset ja kyyhkyt sekä monet siemensyöjät ovat puolestaan päivämuuttajia.

Kevätmuuton aikana maahamme saapuvat ensin päivällä muuttavat siemensyöjät, yön selässä lentävät hyönteissyöjät tulevat vasta toukokuun maissa. Pois lähtiessä yömuutto näyttää olevan yleisempää kuin keväällä. Esimerkiksi heinä-elokuun muutosta suurin osa tapahtuu yöllä.

Yömuutolle on esitetty useita selityksiä. Linnuille voi jäädä enemmän aikaa ja paremmat mahdollisuudet ruokailuun. Yömuuttajiksi ovat ehkä kehittyneet lajit, joiden on kohtalaisen helppo löytää ravintoa aamun valjetessa. Toisekseen yöllä ilmakehä on keskimääräistä rauhallisempi, mistä voi koitua lentotaloudellista hyötyä. Myös lämpötaloudellisesti yömuutto saattaa olla edullinen vaihtoehto, sillä linnun oman lihastyön tuottaman lämmön lisänä ei ole auringon lämpöä. Yöllä muuttolinnut ovat myös paremmin suojassa pedoilta.
Muutto ei yleensä vie koko yötä eikä ruokailu koko valoisaa aikaa. Osa yöstä ja päivästä voidaan käyttää lepoon. Kaikki yöt eivät myöskään ole muuttoöitä. Muuttoyönä on oltava hyvä sää. Esimerkiksi myötätuuli on linnun lennolle eduksi.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2002

Vastaaja:


Esa Lehikoinen


eläinekologian dosentti


Turun yliopisto

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017