Kukaan ei ole karhulta ”kysynyt”, näkeekö se unta, mutta koska kissat ja koirat, jopa linnut näkevät, mikseivät karhutkin.



Kun eläin, lintu tai nisäkäs, nukahtaa, se vaipuu nopeasti syvään, ns. paradoksaaliseen uneen. Tällöin sen aivosähkökäyrä eli EEG alkaa muistuttaa valvetilan käyrää. Samanaikaisesti silmät alkavat liikkua nopeasti eli eläin on REM-unessa, näkee unta. Linnuilla uniajasta on REM-unta 1-2 %, saaliseläimillä 4-6 %. Pedoilla, joiden ei tarvitse alituiseen olla varuillaan, unennäön osuus voi nousta jopa 30 %:iin.

Karhun aivojen EEG:tä tai REM-unen aikaista aktivaatiota ei ole toistaiseksi mitattu. Tämä johtuu teknisistä vaikeuksista. Karhu voidaan kyllä nukuttaa ja elektroditkin saadaan asennetuksi paikalleen. Ongelmana on heräämisvaihe. On varmaa, että karhu repäisee piuhat irti, ja siihen loppuu tutkimus. Karhun unta päästään tarkkailemaan vasta, kun saadaan käyttöön mittalaite, josta aivojen sähköinen toiminta välittyy rekisteröintikojeeseen ilman piuhoja. Lisäksi varmaan tarvitaan todella luja kypärä karhun päähän. Olisi varsin hupaisaa nähdä kypäräpäinen karhu. Vai?

Millaisia unia karhu näkee, selviää tuskin koskaan, mutta aina voi arvailla. Talviuniensa aikana se voi uneksua mehevistä poropaisteista ja hunajalla kyllästetyistä mehiläispesistä.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 7/1998


Millaista on karhun talvipesässä? Orsa Grönklittin eläinpuiston webbikamera välittää joka toinen minuutti päivittyvää kuvaa Ebba-karhuemosta ja sen poikasista pesässään.

Vastaaja:


Raimo Hissa


eläinfysiologian professori


Oulun yliopisto

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017