Mahdollisesti.

Se, näkyykö ilmakehässä putoava hiekka tähdenlentona, riippuu hiekanjyvästen liike-energiasta, toisin sanoen niiden koosta, tiheydestä ja erityisesti nopeudesta. Myös ilmakehän olot vaikuttavat asiaan.

Tähdenlennot syntyvät, kun meteoroidit, esimerkiksi komeetoista peräisin olevat hiekanjyväset, osuvat maapallon ilmakehään 10–70 kilometrin sekuntinopeudella ja menettävät liike-energiaansa ilmakehän vastuksen takia.

Vapautunut energia höyrystää ja ionisoi sekä meteoroidin pintaa että sitä ympäröiviä ilmamolekyylejä. Näin meteoroidi menettää massaansa ja sen liike-energia pienenee pienenemistään. Samalla se vajoaa yhä alemmaksi ilmakehään. Vajaa prosentti menetetystä energiasta muuttuu näkyväksi valovanaksi, tähdenlennoksi. Niitä syntyy tyypillisesti mesosfäärissä noin 80 kilometrin korkeudessa.

Kansainvälinen avaruusasema kiertää Maata noin 330 kilometrin korkeudessa. Sen nopeus on kahdeksan kilometriä sekunnissa. Asemalta heitetyt hiekanjyväset saavat saman nopeuden ja jäävät aluksi samalle kiertoradalle. Vähitellen ne muiden meteoroidien tapaan menettävät energiaansa ja vaipuvat alemmaksi.

(Ilmakehän kitka toisi avaruusasemankin alas muutamassa kuukaudessa, jollei sen rataa korjattaisi moottoreilla).

Epäselvää on, riittääkö avaruusasemalta heitetyn hiekan nopeus tuottamaan näkyvää valoa. Todennäköisintä lienee, että jyväset menettäisivät vähäisen energiansa ilman suurempaa hohtoa. Ne siis putoaisivat hitaasti ilmakehän läpi sulaen osittain tai kokonaan. Jyvästen elinaika vaihtelisi koon mukaan. Osa tuhoutuisi muutamassa tunnissa, mutta osa saattaisi leijua kuukausia ja päätyä Maahan asti.


Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2007

Vastaaja:


Jenni Virtanen


erikoistutkija


Geodeettinen laitos

offmind
Seuraa 
Viestejä14586
Liittynyt19.8.2008

Näkyisikö avaruusasemalta heitetty hiekka tähdenlentona?

SamBody 09.04.2015 klo 17:14 Entäpä kakka? Hiekkaa tuskin kukaan on avaruusasemalta ulos heittelemässä, mutta ulostettahan nauteilla syntyy oletettavasti n 1/2 kg vuorokausi per sierainpari. Jollei tätä jatkojalosteta tai kuljeteta maahan (tuskin), niin muita vaihtoehtoja kuin pukkaaminen avaruuteen ei taida juuri olla? Jätteet poltetaan ilmakehässä Progressin tai jonkin muun kertakäyttöisen rahtialuksen kyydissä.
Lue kommentti

“He was a dreamer, a thinker, a speculative philosopher...or, as his wife would have it, an idiot.” Douglas Adams

SamBody
Seuraa 
Viestejä5788
Liittynyt3.5.2008

Näkyisikö avaruusasemalta heitetty hiekka tähdenlentona?

Entäpä kakka? Hiekkaa tuskin kukaan on avaruusasemalta ulos heittelemässä, mutta ulostettahan nauteilla syntyy oletettavasti n 1/2 kg vuorokausi per sierainpari. Jollei tätä jatkojalosteta tai kuljeteta maahan (tuskin), niin muita vaihtoehtoja kuin pukkaaminen avaruuteen ei taida juuri olla?
Lue kommentti

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017