Vain yksi astronautti kertoo nähneensä Kiinan muurin avaruudesta.

Hänkin käytti kiikareita. Monet muut ihmisen tekemät rakennelmat näkyvät Kiinan muuria paremmin maapalloa kiertävistä satelliiteista. Mm. suuret pellot erottuvat lähiavaruudesta. Satelliittien ja avaruussukkuloiden radat ulottuvat kuitenkin enimmäkseen vain noin 300km:n korkeuteen. Kuuhun meistä ei enää näy merkkiäkään.

Hyvä esimerkki huomaamattomuudestamme on nyt Jupiteria tutkivan Galileo-luotaimen vuoden 1990 joulukuussa tekemät "maahavainnot". Tuhannen kilometrin korkeudessa meidät ohittanut luotain olisi voinut havaita kaupunkien valot, mutta se ei sattunut lentämään tiheään asuttujen alueiden yli. Siten sen laitteet rekisteröivät olemassaolostamme vain epäsuoria merkkejä, kuten paljon happea ja metaania sisältävän ilmakehän. Galileon havainnoista vierasta älyä etsivä muukalainen olisi päätellyt, että Maassa on vain kasvillisuutta ja bakteereita muttei älyllistä elämää.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 2/1996

Vastaaja:


Leena Valtaoja


tähtitieteen dosentti


Tuorlan observatorio

o_turunen
Seuraa 
Viestejä10604
Liittynyt16.3.2005

Näkyykö kiinan muuri avaruudesta? Erottuuko maapallon ulkopuolelta muita ihmisen rakennelmia?

Muistaakseni asiasta keskusteltiin muutama vuosi sitten useammankin sivun verran. Minun ymmärtääkseni lopputulos oli, että on aivan mahdollista havaita Kiinan muuri avaruudesta. Ongelma on siinä, että amerikkalaisilla on tapana lähettää avaruuteen puolisokeita astronautteja, jotka eivät näe edes tähtiä. Ainakin jos on uskominen "onko ihminen käynyt kuussa" -ketjua. Normaalinäköinen ihminen pystyy havaitsemaan 20 mm paksuisen suurjännitejohdon ukkosköyden kahden kilometrin päästä. Tuosta voi...
Lue kommentti

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi.
Korant: Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017