Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Todennäköisesti ei.

Vaikka Tyrannosauruksen ulkonäkö voi tuoda mieleen nykyiset kengurut, sen rakenne ei kuitenkaan ollut kahdella jalalla liikkuville hyppijöille tyypillinen. Lantio oli vääränlainen, eivätkä selkäranka ja jalat olleet riittävän vahvoja kestämään jatkuvan hyppimisen rasituksia.

Hyppivillä eläimillä on tyypillisesti melko lyhyt lantio ja huomattavan pitkät mutta melko heikkolihaksiset jalat. Lisäksi niiden selkänikamissa on rakenteita, jotka estävät selkärankaa notkahtamasta ponnistuksen ja alastulon aikana.

Tyrannosauruksen lantio oli erilainen: melko pitkä ja vahva. Jalat puolestaan olivat suhteessa ruumiinkokoon melko lyhyet ja paksuluiset. Sen jalkojen ja lantion rakenne oli hyvin samanlainen kuin enimmäkseen kävelevillä ja lyhyitä juoksupyrähdyksiä tekevillä linnuilla, kuten kanalinnuilla.

Vastaajana Mikko Haaramo, paleontologi, Helsingin yliopisto

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2015

Haile Selassie jr
Seuraa 
Viestejä667
Liittynyt13.3.2014

Olisiko Tyrannosaurus rex voinut olla hyppijä?

Neutroni 31.03.2015 klo 18:58 Vähän reality checkkiä kiitos. Hyppiminen on tosiaan luonteva etenemismuoto kymmenen tonnin elukalle. Se säästää energiaa eikä tarvitse massiivista lihaksistoa tai luustoa. Tyrannosaurus lienee hypellyt pitkin poikin maastoa kuin rastas. Otusta varmaan otti pattiin, kun saaliseläimet aistivat maan vavahtelun kilometrien päästä. Tämä selittääkin niiden sukupuuton, sillä niiltä loppui ruoka...
Lue kommentti
JPI
Seuraa 
Viestejä25301
Liittynyt5.12.2012

Olisiko Tyrannosaurus rex voinut olla hyppijä?

Neutroni 31.03.2015 klo 18:58 Vähän reality checkkiä kiitos. Hyppiminen on tosiaan luonteva etenemismuoto kymmenen tonnin elukalle. Se säästää energiaa eikä tarvitse massiivista lihaksistoa tai luustoa. Tyrannosaurus lienee hypellyt pitkin poikin maastoa kuin rastas. Otusta varmaan otti pattiin, kun saaliseläimet aistivat maan vavahtelun kilometrien päästä. Jep. Tässä on vähän samanlainen tilanne kuin vaikkapa norsussa ja hiiressä: Pudota hiiri vaikkapa kolmannesta kerroksesta nurmikolle =>...
Lue kommentti

3³+4³+5³=6³

Peippo on munallaan mitattuna Suomen kiivi. Kuva: Getty Images

Vatsanseutu pullistuu hitusen vain muninnan lopussa.

Selitys piilee ruumiinrakenteessa. Se, mikä näyttää linnun vatsalta, on itse asiassa enimmäkseen rintakehää, jonka lihasten alla on kova ja leveä rintalasta. Pehmeää ”vatsaa” linnuilla on vain pieni alue pyrstön ja jalkojen välissä.

Rintakehä voi toki liikkua ulommaksi, kun sisäelimet sitä työntävät, mutta koska se on panssarimainen, siihen ei synny pullistumaa.

Munarauhasessa syntyy vain ruskuainen, ja niitä irtoaa munanjohtimeen yksi kerrallaan. Valkuainen ja kuori syntyvät munanjohtimen loppupäässä hyvin nopeasti, eikä lintu ”kanna” niitä vatsassaan.

Kun muna on juuri tulossa, vatsanseutu voi periaatteessa hieman paisua, mutta sitä ei näe, koska silloin linnut istuvat visusti pesissään. Tämä vaihe kestää vain muutamia tunteja.

Ääriesimerkki lienee kiivi, jolla on kokoon suhteutettuna suurin muna. Kiivi ei näytä olevan ”raskaana”, vaikka muna on valtava, mutta varmasti sen peräpää pullistuu muninnan aikana.

Vastaajana Esa Hohtola,

eläinfysiologian emeritusprofessori, Oulun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018

Kuumin valkea loimuaa valkeana. Kuva: Getty Images

Värin määräävät liekin lämpötila ja säteilyn aallonpituus.

Tulella tarkoitetaan yleensä liekkiä, joka syntyy aineen palamisessa. Palaminen on kemiallinen reaktio, jossa palava aine reagoi hapen kanssa.

Kun reaktio on riittävän nopea, syntyvä lämpö ei siirry heti ympäristöön vaan nostaa palavan aineen lämpötilaa. Tämä näkyy hehkumisena tai liekkinä.

Esimerkiksi nuotiossa palamisreaktio tapahtuu liekin ulkoreunalla, ja siinä syntyy nokea. Noki taas lähettää niin kutsuttua mustan kappaleen säteilyä.

Mustan kappaleen säteilyssä kappaleen lämpötila määrää, millä aallonpituudella säteily on voimakkainta. Tätä aallonpituutta vastaa näkyvän valon aallonpituusalueella aina jokin väri.

Korkein lämpötila ja matalin aallonpituus vastaavat violettia, sitten tulevat järjestyksessä sininen, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen.

Nuotion liekin kuumimmassa kohdassa valon aallonpituuksien voima on niin suuri, että ihmissilmä näkee sen värien yhdistelmänä eli valkoisena värinä.

Viileämmät kohdat silmä näkee niin, että väri vastaa paremmin lämpötilaa. Keltainen ja oranssi kertovat noin 1 200:n ja punainen noin 700 asteen lämpötilasta.

Mustan kappaleen säteily ei kuitenkaan selitä kaikkea tulen väreistä.

Esimerkiksi sinisessä liekissä ei ole nokea, vaan liekin väri johtuu siitä, että kaasumolekyylien viritystila purkautuu ja lähettää säteilyä. Sen aallonpituus on lähellä sinistä väriä.

Vastaajana Jorma Jokiniemi,

pien- ja nanohiukkastekniikan professori, Itä-Suomen yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018