Haavat kannattaa suojata. Kuva: Shutterstock
Haavat kannattaa suojata. Kuva: Shutterstock

Lämpö ja kosteus suosivat bakteereja.

Ainakin lääketieteellisesti katsoen heinäkuun 23. päivä alkava mätäkuu näyttää olevan totisinta totta: kuumana ja kosteana ajanjaksona haavatulehdukset lisääntyvät.

Helsinkiläiset kirurgit selvittivät kansanuskomuksen todenperäisyyttä tutkimalla vuosina 2002-2005 Töölön sairaalaan tuodut lähes 50 000 potilasta.

Mätäkuiden aikana hoidettiin noin 4 000 potilasta. Heistä infektion takia leikkaushoitoa tarvitsi noin joka kuudes eli 16 prosenttia. Muuna aikana leikkaushoitoa tarvitsevia oli 12 prosenttia, alle joka seitsemäs. Myös leikkauksen jälkeiset haavainfektiot olivat mätäkuussa yleisempiä.

Lämpö ja kosteus suosivat bakteereja, kuten stafylokokkeja. Niitä on iholla enemmän kesällä kuin talvella. Se lisää tartuntojen määrää. Esimerkiksi tarttuva ihotulehdus märkärupi on yleisempi kesällä.

Tulehdusriskiä kasvattaa kevyt pukeutuminen. Puuhastelu kesävaatteissa altistaa ihon naarmuuntumiselle.

Vastaajana Pentti Huovinen,

bakteeriopin professori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2017

Nopea jäätyminen vaatisi äärimmäiset pakkaset.

Jäätyminen kaarelle ei tunnu todennäköiseltä, eikä sellaisesta ole tiettävästi havaintoja maapallon kylmimmistäkään kolkista.

Ratkaisevaa on se, kuinka kauan pissa lentää kaaressa. Tyypillisesti se osuu maahan alle parissa sekunnissa, ja siksi jäätymisen pitäisi tapahtua erittäin nopeasti.

Tämä vaatisi lähes sadan pakkasasteen kylmyyden, jota ei ole koettu edes Etelämantereella. Sikäläinen maailman pakkasennätys on -93,2 astetta.

Pissa on lähtiessään kehon sisäosien lämpöistä eli 36–37-asteista. Pissasta 95 prosenttia on vettä, ja se sisältää muun muassa suoloja. Lämpötila on siis kohtuullisen korkea ja lämpösisältö suuri, ja lisäksi löytyy jäätymisen estoaineita. Ne kaikki hidastavat jäätymistä.

Pissan jäätyminen nopeutuisi, jos se levittyisi pisaroina tai suorastaan sumuna, mutta silloin ei voi enää puhua kaaresta. Tehokkaimmin lämmönhukkaa lisäisi ja jäätymistä vauhdittaisi tuuli, mutta tässä tapauksessa siitä, varsinkaan vastatuulesta, ei ole apua.

Vastaajana Hannu Rintamäki,

tutkimusprofessori, emeritus, Työterveyslaitos.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018

Periaatteessa sen voisi purkaa ja kotiuttaa palasina.

Kansainvälisen avaruusaseman kotiuttamista vaikeuttaa liike-energia. Asema matkaa kiertoradallaan noin 400 kilometrin korkeudessa lähes kahdeksan kilometrin sekuntivauhtia. Tätä huimaa nopeutta pitäisi jotenkin laskea, jotta asema saataisiin pehmeästi Maahan.

Jos nopeutta vähennettäisiin edes hieman, ilmakehä alkaisi jarruttaa asemaa kiihtyvää tahtia. Sitä eivät rakenteet kestäisi: asema hajoaisi paloiksi noin 90 kilometrin korkeudessa. Noin puolet siitä sataisi maahan sekalaisena romuna. Loppuosa jäisi ilmakehään kaasuna ja pölynä.

Avaruusaseman voisi periaatteessa purkaa ja kotiuttaa palasina. Asema kuljetettiin aikoinaan kiertoradalle yksittäisinä moduuleina, jotka sitten koottiin yhteen.

Avaruussukkulan kaltainen isolla rahtiruumalla varustettu alus voisi kuljettaa moduulit takaisin Maahan. Operaatio tulisi kuitenkin erittäin kalliiksi.

Toinen ongelma on sopivan aluksen puute. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa luopui avaruussukkuloista vuonna 2011.

Yksi tulevaisuuden ratkaisu voisi olla avaruusteknologiayrittäjä Elon Muskin SpaceX-yhtiön BFR-jättiläisraketti. Se on suunniteltu uudelleen käytettäväksi, joten sitä olisi halvempi lennättää kuin perinteisiä kantoraketteja.

BFR:n rahtiversio pystyisi kuljettamaan avaruusaseman osat purettuina kiertoradalta Maahan. Siihen tarvittaisiin ehkä noin kymmenen lentoa.

Vastaajana Mikko Suominen,

avaruustekniikkaharrastaja, tähtitieteellinen yhdistys Ursa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018