Suolisto ei sulata. Kuva: Getty Images
Suolisto ei sulata. Kuva: Getty Images

Ei ole. Käärmeen anatomia ei sovi kasvien syöntiin.

Kaikki maailman noin 3 500 käärmelajia ovat petoeläimiä. Nisäkkäitä ja lintuja syövien lajien lisäksi on muun muassa kaloja, etanoita, hyönteisiä, munia ja sammakoita syöviä käärmeitä, mutta ei lainkaan kasvinsyöjiä.

Niukkaenergiaisen kasviravinnon sulattaminen vaatii aikaa ja pitkän suolen. Käärmeen anatomia ei mahdollista mutkittelevaa suolta, toisin kuin vaikkapa nisäkkäiden.

Esimerkiksi ihmisen ohutsuoli on 5–10 metriä pitkä, ainakin viisi kertaa ruumiin pituus. Käärmeen vastaava suoli on lyhyempi kuin itse eläin. Siinä ei kasviravintoa pysty sulattamaan.

Ravinnon mutkittelu suolistossa edellyttää myös sen jauhamista hienoksi. Siihen tarvitaan leikkaavat ja paloittelevat hampaat, jotka ovat purupinnaltaan mieluiten melko tasaiset.

Sellaisia ei käärmeiltä löydy, vaan niiden hampaat ovat pikemmin saaliin kiinni pitämiseen soveltuvat koukut. Niinpä käärmeet syövätkin saaliseläimensä paloittelematta, nielevät ne kokonaisina.

Vastaajana

Jarmo Saarikivi,

tutkijatohtori, ympäristötieteiden laitos, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2018

Hajuhaitta saattaa syntyä jo päivässä.

Ensimmäiset peseytymättömyyden seuraukset ovat sosiaalisia: pesemätön ihminen haisee kauas. Jos eritteet pinttyvät vaatteisiin, haju väkevöityy.

Iho erittää talia ja hikeä. Ne ovat itsessään käytännössä hajuttomia mutta härskiintyvät nopeasti iholla viihtyvien bakteerien ja hiivasienten vaikutuksesta. Arvellaan, että ainakin jossain kulttuurisen kehityksen vaiheessa nämä kehon hajut ovat olleet lajimme enemmistön mielestä hyvinkin viehättäviä.

Peseytymättömyydestä voi kyllä olla haittaakin. Se aiheuttaa kutisevia hiivainfektioita ja pahentaa ainakin tali-ihottumaa ja märkärupea. Myös haavat tulehtuvat helpommin.

Suihku muutaman päivän välein ja puhtaat vaatteet riittävät pitämään terveydelliset haitat kurissa, mutta sosiaalisten suhteiden kannalta peseytyminen kannattanee päivittäin.

Kulttuuriset ja ilmastolliset vaatimukset toki vaikuttavat peseytymistiheyteen. Arktiksen asukkaat tuskin ovat päivittäin peseytyneet, ja alasti savannilla vaeltaessa iho on tuulettunut.

Vastaajana

Maria Huttunen,

ihotautien erikoislääkäri, Terveystalo.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2018

Kesällä kyllä, mutta kukaan ei tiedä miksi.

Karvojen kasvuun vaikuttavat eniten perinnölliset tekijät mutta myös ravitsemus, vuodenaika ja hormonit.

Parrankasvuun tarvitaan testosteronia, mistä johtuen noin puolella teini-iän saavuttaneesta väestöstä hiuskarvat kasvavat nopeammin kuin partakarvat.

Saman ihmisen eri karvojen kasvuvauhdissa sen sijaan ei ole suurtakaan eroa. Ne kasvavat tavallisimmin 2–4 millimetriä viikossa.

Parran kasvua on tieteellisesti selvitetty varsin vähän. Tutkimusten mukaan parta kasvaa noin neljä millimetriä viikossa, joten ainakaan mitään kovin merkittävää eroa parran ja hiusten kasvutahdissa ei ole.

On kuitenkin havaittu, että parran kasvu vaihtelee hiusten kasvua enemmän vuodenajan mukaan. On helpompi kasvattaa kesäparta kuin kesätukka.

Miksi näin on, ei tiedetä.

 

Vastaajana

Marja Mikkola,

dosentti, Biotekniikan instituutti, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2018