Alkoholi pitää kalan hengissä. Kuva: Shutterstock
Alkoholi pitää kalan hengissä. Kuva: Shutterstock

Ainakaan humala ei näy päälle päin.

Ruutanalla on reippaasti alkoholia veressä talvikuukausina. Joensuun yliopiston tutkimuksessa sen verestä mitattiin noin promillen alkoholipitoisuus. On vaikea sanoa, onko ruutana varsinaisesti kännissä, koska se ei juuri liiku talvella.

Ruutana elää pienissä järvissä ja lammissa, jotka usein jäätyvät pohjiaan myöten. Kala selviää hapettomuudesta käyttämällä elintoimintojen pyörittämiseen vaihtoehtoista aineenvaihduntareittiä, alkoholikäymistä. Se on hidas energiantuotantotapa, mutta toimii täysin hapettomasti.

Alkoholikäymisessä maksaan kesän aikana kertyneet glykogeenivarastot pilkkoutuvat energiaksi. Glykogeeni hajoaa ensin rypälesokeriksi ja välivaiheiden kautta etyylialkoholiksi. Alkoholikäymisen ansiosta ruutanan aineenvaihdunta voi jatkua anaerobisena, ja se saa riittävästi energiaa tärkeimpiin elintoimintoihinsa.

Alkoholia alkaa kertyä ruutanan elimistöön, kun vedestä katoaa alkutalvesta happi. Sitä syntyy, kunnes lammen vesi taas hapettuu jään sulaessa. Osan alkoholista ruutana poistaa kidusten kautta ympäröivään veteen.

Vastaajana Esa Hohtola,

eläinfysiologian emeritusprofessori, Oulun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2018

Mikään kissa ei ui kissaa.

Kissauinti on vain ihmisen keksimä nimitys yhdenlaiselle uintityylille. Parhaiten leijonan uintityyliä kuvaa ehkä vesijuoksu, joka muistuttaa koiran ja oikeastaan kaikkien muidenkin nelijalkaisten nisäkkäiden uintityyliä. Leijona polkee löysin rantein vedessä eteenpäin kaikilla neljällä tassullaan.

Toisin kuin tiikerit leijonat eivät mene mielellään veteen. Sen takia Korkeasaaressakin leijonien allas on usein tyhjillään – leijonat arvostavat allasta mukavana lepäilypaikkana, kun siinä ei ole vettä. Jos leijonan täytyy mennä veteen, esimerkiksi saalista pyydystäessään tai vaaraa paetessaan, se osaa kyllä uida.

Vastaajana Nina Trontti,

eläintenhoitoyksikön päällikkö, Korkeasaaren eläintarha.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2018

Kyllä lievittää tietyin ehdoin.

Liikunta auttaa, kunhan harrastaa rasittavaa kuntoliikuntaa, joka hengästyttää ja nostaa sykettä ja kestää yhtäjaksoisesti kerrallaan 30–60 minuuttia.

Lisäksi kaamosoireita helpottaakseen on rehkittävä säännöllisesti ja vähintään 2–3 kertaa viikossa. Liikkua kannattaa koko talven yli, mielellään ympäri vuoden.

Laji on vapaa, ja sitä voi vaihtaa aina välillä, jotta mielenkiinto säilyy. Liikkua voi ulkona tai sisällä, yksin tai yhdessä. Paras ajankohta on loppuiltapäivä tai alkuilta. Liikunta on hyvä lopettaa viimeistään 2–3 tuntia ennen haluttua nukahtamishetkeä.

Entisestään kaamosoireet lievittyvät, kun oleskelee säännöllisesti vähintään viitenä aamuna viikossa kirkasvalossa 30–60 minuuttia siten, että valo tulee silmiin.

Kuntoliikunnan ja kirkasvalon yhdistelmä on tehokkaampi kuin kumpikaan niistä yksistään.

Vastaajana Timo Partonen,

tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2018