Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Piteitä on ollut enemmänkin.

Vastaus riippuu siitä, mitä suomen kielellä tarkoitetaan. Vanhasta kirjakielestä ja murteista pide-päätteisiä löytyy jokunen: Maskun Hemmingin virsikirjasta vuodelta 1605 neuvonpide, vuoden 1642 Bibliasta hengenpide, vuoden 1904 Karjalatar-lehdestä puuhanpide ja vuoden 1908 Sawon Työmies -lehdestä tuumanpide.

Mielipide ja toimenpide ovat uudissanoja 1800-luvulta. Toimenpide otettiin käyttöön 1820 Turun Wiikko-Sanomissa. Päätoimittaja Reinhold von Becker kertoi Suomen historiaa käsittelevässä artikkelissaan, että Raahen kaupunki oli perustettu Pietari Brahen toimenpiteestä.

Sanaa mielipide käytti puolestaan ensimmäisenä Suomettaren toimittaja Paavo Tikkanen vuonna 1847.

Verbistä pitää on aikojen kuluessa muodostettu monia johdoksia. Kansankielestä ja vanhasta kirjallisuudesta sitä tapaa kahdessa eri merkityksessä. Se voi tarkoittaa joko pitämisvälinettä eli pidikettä tai pitämisen kohdetta, esimerkiksi ihmisen pitämiä kotieläimiä.

Johdin e on hyvin monikäyttöinen, koska sillä ei ole selvää ominaismerkitystä. Tästä syystä se on ollut 1800-luvun sanastonuudistajien erityisessä suosiossa. Useimmat pide-loppuiset yhdyssanat eivät kuitenkaan saavuttaneet kielenkäyttäjien hyväksyntää, joten ne jäivät pois käytöstä.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2016

Juuriyhteydet pitävät hengissä pitkään. Kuva: Shutterstock

Vanhimmat ovat olleet lähes satavuotiaita.

Kanto voi elää omilla varastoravinteillaan ja -hiilihydraateillaan pari vuotta, mutta ne kannot, joilla on juuriyhteyksiä eläviin puihin, saattavat säilyä elossa vuosikymmeniä. Juuriyhteyksiä on löydetty yli 150 puulajilta, muun muassa männyltä, kuuselta ja koivulta. Eniten niitä syntyy tiheässä kasvaville puille.

Kannon elossaolo havaitaan helpoimmin paksuuskasvusta, mikä havupuilla näkyy uusien vuosirenkaiden muodostumisena. Kantojen paksuuskasvusta on runsaasti tutkimuksia yli sadan vuoden ajalta pääosin Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Suomessa professori Paavo Yli-Vakkuri havaitsi 1940–1950-luvulla, että kaadettujen mäntyjen kannoista joka kymmenes oli jäänyt eloon. Hänen tuloksensa viittasivat siihen, että kanto voi juuriyhteyksillä säilyä elossa yhtä kauan kuin sen isäntäpuukin eli vuosikymmeniä.

Yli-Vakkuri havaitsi myös, että vesi voi kulkeutua kaadettujen puiden juuristoista niiden kanssa juuriyhteydessä oleviin eläviin puihin.

Keski-Euroopasta Juravuoristosta on raportoitu vuonna 1743 kaadetun hopeakuusen kannon olleen elossa vielä vuonna 1836. Kannossa oli 92 vuosirengasta, jotka olivat syntyneet hakkuun jälkeen. Kannon vanha keskiosa hakkuuta edeltäneeltä ajalta oli kokonaan kadonnut.

Vastaajana Heljä-Sisko Helmisaari,

metsämaatieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Joillakin virtsaamistarve syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Aikuisen ihmisen virtsarakkoon mahtuu melko helposti noin neljä desilitraa virtsaa. Viimeistään silloin tekee mieli tyhjentää rakko. Jos tässä vaiheessa jää pidättelemään, tulee melko pian niin tukala olo, että haluaa vessaan ja kiireesti.

Virtsaamistarve on kuitenkin yksilöllinen. Joillakin pissahätä syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Virtsan määrä vaihtelee juodun nestemäärän mukaan. Keskimäärin nautimme nesteitä sen verran, että pissaamme päivässä vähintään litran, usein enemmänkin. Pissakäyntejä kertyy siten vähintään kolme päivässä, mutta monesti useampia.

Jos pissaamista lykkää, virtsarakko venyy yli, ja se tuntuu kipuna. Kukaan ei kykenekään pidättämän pissaamista niin pitkään, että siitä olisi elimellistä haittaa.

Joissakin sairauksissa virtsarakon tyhjeneminen häiriintyy, ja silloin rakkoon voi toistuvasti kertyä liikaa virtsaa. Jos tilaa ei hoideta ajoissa, seuraukset ovat huonot. Rakon ylipaine välittyy virtsanjohtimia munuaisiin, jotka vaurioituvat nopeasti.

Vastaajana Pertti Mustajoki,

professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017