Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Sellainen on arviolta yhdellä kymmenestä.

Itse asiassa kaikilla ihmisillä on periaatteessa absoluuttinen sävelkorva eli kyky muistaa sävelkorkeudet. Se on jäänne evoluution­ kaukaisesta vaiheesta, jolloin se varmisti elämän jatkuvuutta, kuten se yhä tekee muun muassa heinäsirkoilla. Meillä ihmisillä kyky on aivojen suurentuessa hautautunut uusien osien sisään ja alle.

Absoluuttinen sävelkorva on hyvin monimutkaisten neurofysiologisten prosessien seuraus. Tutkijat olettavat, että aivojen vanhimpien rakenteiden solut vertailevat saapuvia ärsykkeitä aritmeettisen logiikan avulla. Niin ikään he arvelevat, että nykyihmisellä on aivoissaan sulku, joka estää tiedostamasta näitä alatason yksittäisiä laskelmia. Tajuntaan siirtyvät vain tulokset, kokonaisvaltaiset aistimukset.

Normaalisti absoluuttinen sävelkorva voi kehittyä ihmiselle, joka oppii muistamaan sävelkor­keuksia yhtä varhain kuin puhumaan äidinkieltään. Vanhemmiten kyvyn hankkiminen on jotakuinkin toivotonta, sillä aivot ovat menettäneet musiikillisen alttiutensa.

Toisaalta absoluuttinen sävelkorva voi liittyä savantismiin, poikkeukselliseen lahjakkuuteen, joka usein ilmenee ylivertaisina musiikillisina tai matemaattisina kykyinä. Juuri savanttien ansiosta tutkijat ovat alkaneet ymmärtää aivojen aritmeettista olemusta ja neurofysiologista sulkua. Savanteilta sulku puuttuu, joillakin se on auki varhaislapsuudessa, ja muilla se pysyy aina kiinni.

Länsimaissa absoluuttinen sävelkorva on arviolta yhdellä kymmenestä, joten meitä ”muita” on enemmistö. Sävelkorkeuden muistamisesta lienee vain harvalle hyötyä, mutta harmia siitä voi olla, jos on oppinut muistamaan epävireiset säveltasot, kuten kävi Sibeliukselle.

Vastaajana Timo Leisiö, etnomusikologian professori, emeritus, Tampereen yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014.

Peippo on munallaan mitattuna Suomen kiivi. Kuva: Getty Images

Vatsanseutu pullistuu hitusen vain muninnan lopussa.

Selitys piilee ruumiinrakenteessa. Se, mikä näyttää linnun vatsalta, on itse asiassa enimmäkseen rintakehää, jonka lihasten alla on kova ja leveä rintalasta. Pehmeää ”vatsaa” linnuilla on vain pieni alue pyrstön ja jalkojen välissä.

Rintakehä voi toki liikkua ulommaksi, kun sisäelimet sitä työntävät, mutta koska se on panssarimainen, siihen ei synny pullistumaa.

Munarauhasessa syntyy vain ruskuainen, ja niitä irtoaa munanjohtimeen yksi kerrallaan. Valkuainen ja kuori syntyvät munanjohtimen loppupäässä hyvin nopeasti, eikä lintu ”kanna” niitä vatsassaan.

Kun muna on juuri tulossa, vatsanseutu voi periaatteessa hieman paisua, mutta sitä ei näe, koska silloin linnut istuvat visusti pesissään. Tämä vaihe kestää vain muutamia tunteja.

Ääriesimerkki lienee kiivi, jolla on kokoon suhteutettuna suurin muna. Kiivi ei näytä olevan ”raskaana”, vaikka muna on valtava, mutta varmasti sen peräpää pullistuu muninnan aikana.

Vastaajana Esa Hohtola,

eläinfysiologian emeritusprofessori, Oulun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018

Kuumin valkea loimuaa valkeana. Kuva: Getty Images

Värin määräävät liekin lämpötila ja säteilyn aallonpituus.

Tulella tarkoitetaan yleensä liekkiä, joka syntyy aineen palamisessa. Palaminen on kemiallinen reaktio, jossa palava aine reagoi hapen kanssa.

Kun reaktio on riittävän nopea, syntyvä lämpö ei siirry heti ympäristöön vaan nostaa palavan aineen lämpötilaa. Tämä näkyy hehkumisena tai liekkinä.

Esimerkiksi nuotiossa palamisreaktio tapahtuu liekin ulkoreunalla, ja siinä syntyy nokea. Noki taas lähettää niin kutsuttua mustan kappaleen säteilyä.

Mustan kappaleen säteilyssä kappaleen lämpötila määrää, millä aallonpituudella säteily on voimakkainta. Tätä aallonpituutta vastaa näkyvän valon aallonpituusalueella aina jokin väri.

Korkein lämpötila ja matalin aallonpituus vastaavat violettia, sitten tulevat järjestyksessä sininen, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen.

Nuotion liekin kuumimmassa kohdassa valon aallonpituuksien voima on niin suuri, että ihmissilmä näkee sen värien yhdistelmänä eli valkoisena värinä.

Viileämmät kohdat silmä näkee niin, että väri vastaa paremmin lämpötilaa. Keltainen ja oranssi kertovat noin 1 200:n ja punainen noin 700 asteen lämpötilasta.

Mustan kappaleen säteily ei kuitenkaan selitä kaikkea tulen väreistä.

Esimerkiksi sinisessä liekissä ei ole nokea, vaan liekin väri johtuu siitä, että kaasumolekyylien viritystila purkautuu ja lähettää säteilyä. Sen aallonpituus on lähellä sinistä väriä.

Vastaajana Jorma Jokiniemi,

pien- ja nanohiukkastekniikan professori, Itä-Suomen yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018