Kaikki maalla elävät eläimet tuottavat kyynelnestettä silmän pinnan voitelemiseen, mutta ihminen on ainoa tunnettu eläin, joka itkee tunne-elämyksen kuten surun tai liikutuksen aiheuttamia kyyneliä.

Alun perin itku on kehittynyt vastasyntyneen erostressistä: jälkeläinen hätääntyy joutuessaan eroon emostaan ja vaatii huomiota ääntelemällä tunnistettavasti. Äiti tai emo reagoi herkästi pienokaisen itkuun, joka on kullakin lajilla omanlaistaan kitinää tai uikutusta tai ultrakorkeita vinkaisuja.

Vastasyntyneen tarveitku on evolutiivisesti varhaisimpia tunneperäisiä ilmiöitä, ja sen juuret ovat syvällä limbisessä järjestelmässä ja aivorungossa. Eroahdistukseen tai muihin stressaaviin tilanteisiin liittyvää äänekästä itkua esiintyy vielä aikuisenakin monilla lajeilla, joista koira lienee tutuin.

Kyynelehtimättömyys ei tarkoita, ettei eläin tuntisi surua: sitä on raportoitu ainakin norsuilta, susilta, koirilta, laamoilta ja simpansseilta. Eläimen suru voi joissakin tapauksissa olla niin syvää, että kumppaninsa menettänyt yksilö kuolee lyhyen ajan kuluessa itsekin.

Vastaaja:


Kirsi Saarijärvi


kotieläintieteen asiantuntija


Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018