Kaikki maalla elävät eläimet tuottavat kyynelnestettä silmän pinnan voitelemiseen, mutta ihminen on ainoa tunnettu eläin, joka itkee tunne-elämyksen kuten surun tai liikutuksen aiheuttamia kyyneliä.

Alun perin itku on kehittynyt vastasyntyneen erostressistä: jälkeläinen hätääntyy joutuessaan eroon emostaan ja vaatii huomiota ääntelemällä tunnistettavasti. Äiti tai emo reagoi herkästi pienokaisen itkuun, joka on kullakin lajilla omanlaistaan kitinää tai uikutusta tai ultrakorkeita vinkaisuja.

Vastasyntyneen tarveitku on evolutiivisesti varhaisimpia tunneperäisiä ilmiöitä, ja sen juuret ovat syvällä limbisessä järjestelmässä ja aivorungossa. Eroahdistukseen tai muihin stressaaviin tilanteisiin liittyvää äänekästä itkua esiintyy vielä aikuisenakin monilla lajeilla, joista koira lienee tutuin.

Kyynelehtimättömyys ei tarkoita, ettei eläin tuntisi surua: sitä on raportoitu ainakin norsuilta, susilta, koirilta, laamoilta ja simpansseilta. Eläimen suru voi joissakin tapauksissa olla niin syvää, että kumppaninsa menettänyt yksilö kuolee lyhyen ajan kuluessa itsekin.

Vastaaja:


Kirsi Saarijärvi


kotieläintieteen asiantuntija


Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus