Antiikin ajoista keskiaikaan oli yhtenä kirjoitusvälineenä käytössä piirrin.

Se oli tehty lyijymetallista, joka on suhteellisen pehmeää. Piirrin jätti esimerkiksi papyruksen pintaan luettavan, joskin heikohkon jäljen. 1500-luvulla havaittiin, että grafiitista jää selvästi tummempi jälki, mutta koska grafiitti on pehmeää ja haurasta, se oli suojattava puukuorella. Näin oli syntynyt ensimmäinen lyijykynä.

Lyijykynien valmistus oli aluksi hidasta käsityötä. Ensimmäiset massatuotantona valmistetut lyijykynät saatiin aikaan vuonna 1662 Nurnbergissä Saksassa. Vuonna 1779 kuuluisa ruotsalainen kemisti Carl Wilhelm Scheele osoitti, että lyijykynän lyijynä käytetty grafiitti oli itse asiassa puhdasta hiiltä. Nimi grafiitti juontuukin kreikankielen kirjoittamista merkitsevästä sanasta.

Lyijykynän lyijy ei  kuitenkaan ole pelkkää grafiittia, vaan siihen on lisätty kaoliinisavea. Tämän valmistusprosessin keksivät ranskalainen kemisti N.–J. Conté ja itävaltalainen J. Hardmuth vuonna 1795.
Mitä enemmän grafiittia lyijyssä on, sitä pehmeämpää ja tahrivampaa jälkeä kynä jättää. Kynän kovuutta osoittavat sen kyljessä olevat numero- ja kirjainmerkinnät. Esimerkiksi piirtämiseen käytettävien kynien kovuus vaihtelee pehmeimmästä 8B:stä kovimpaan F:ään.


Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2007

Vastaaja:


Lauri Niinistö


epäorgaanisen kemian professori


Teknillinen korkeakoulu

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018